Urpiaisia nyt runsaasti liikkeellä

Muistelen, että viime vuosikymmenen lopulla oli parikin talvea, jolloin urpiainen esiintyi melko suurina parvina kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla.

Sitten seurasi lähes kymmenvuotinen ajanjakso, jolloin niitä ei juurikaan siellä näkynyt. Nyt joulun alla mökkimme puutarhassa olevalle ruokintapaikalle niitä taas oli ilmestynyt todella runsaslukuinen parvi.

Siinä tarkkaillessani tätä eloisaa ja jotenkin jopa vähän rauhattoman oloista parvea mieleeni pälkähti, että parvessa saattaa olla myös tundraurpiaisia, jotka aina silloin tällöin urpiaisparven mukana lentelevät.

Urpiaista ja tundraurpiaista on todella vaikeaa varmuudella erottaa toisistaan. Ne ovat hyvin samankokoisia ja -näköisiä, mutta urpiainen on väritykseltään rusahtavampi kuin harmaaseen vivahtava tundraurpiainen.

Lisäksi urpiainen ja tundraurpiainen voivat risteytyä keskenään, ja risteymien olemassaolo vaikeuttaa entisestäänkin näiden kahden lintulajin erottamista toisistaan.

Sain urpiaisparvesta useitakin kuvia, mutta tämän kuvan valitsin sen vuoksi, että pidän mahdollisena, että keskimmäinen lintu on tundraurpiainen. Vasemmalla ja oikealla olevat linnut käsittääkseni ovat urpiaisia.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 28.12.2016.

Kuva on otettu 23.12.2016 Lopen Kaakkkomäenkulmalla olevalla kesämökillämme.

Winter bird

In Finland we use to say that we have four seasons, namely spring,  summer, autumn and winter.

Sometimes I wonder if it still is true in Southern Finland.

Winter is the season when lakes are covered with ice and there is snow on the ground.

It's December now and we are suppose to have winter.

But  when I look out of the window I can't see snow.

And the lakes are not covered with ice.

It looks like the winter is blown away.

It simply has disappeared.

Today we seem to  have only three seasons.

Instead of winter we only have one long, dark and rainy autumn.

But even though we have lost the winter we still have one typical winter bird in our garden.

That's the bullfinch.

Kaiser Wilhelm Memorial Church

This is a photo of Kaiser Wilhelm Memorial Church In Berlin.

The church is the monument of destruction and absurdity of World War II.

This church occurred to to me this morning when I opened  today's  newspaper.

Photo is taken July 8, 2009.

Old time winter

Last weekend I visited North Savonia, the Finnish historical province that is located  in the eastern Finland between Tavastia and Karelia.

And what did I find there?

I found something that because of global climate warming starts to become unusual in southern Finland.

I found land covered with snow. It looked like an old time winter.

Oletko jo nähnyt koskikaraa

BirdLife Suomen julkaiseman Tiira -nimisen lehden viimeisimmän numeron kansitekstissä on kysymys: oletko jo nähnyt koskikaraa?

No, vielä tänä syksynä en ollut nähnyt. Senpä vuoksi läksin ottamaan selvää, josko koskikara jo on näille seuduille saapunut.

Ensinnä menin Puujaan Vuolteenkoskelle, missä tapasin pari kaveria kalassa. Kysäisin heiltä, olivatko he ehkä nähneet koskikaran.

Kavereiden kasvot menivät jotenkin vähän kysymysmerkin näköisiksi.

"Onks se joku kala, vai?" kysäisi toinen.

Kysymyksen kuultuani taisi minunkin naamani mennä vähän oudon näköiseksi. "No ei se nyt mikään kala ole. Lintuhan se on, vaikka vedessä viihtyykin", vastasin. "Se on sellainen suurin piirtein kottaraisen kokoinen, jolla on valkoinen leukalappu."

Kaverit varmaankin vähän nolostuivat. Hehän eivät tienneet, onko koskikara lintu vai kala. "Mehän ollaan kalamiehiä vain", he mutisivat vähän hämillään, "mutta ei täällä kyllä sen näköistä lintua ole näkynyt."

Siitäpä sitten jatkoin matkaa lähellä olevalle Varunteenkoskelle ja ryhdyin koskea ylittävältä sillalta tarkkailemaan alla vuolaana virtaavaa jokea.

Ja siellä se oli koskikara taas tänäkin talvena. Iloisesti se välillä nousi niiailemaan koskessa olevan märän kiven päällä ja sitten se taas sukelsi koskeen.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 14.12.2016.

Kuvan koskikara sukeltelee Vuolteenkoskella 3.4.2013.

12 päivää

Tuulihaukka tähyilee taivasta

Tänään on joulukuun 9. päivä.

Odotetaanpa vielä 12 päivää. Silloin on 21. joulukuuta eli talvipäivän seisaus. Siinä vaiheessa vuodenkiertoa vuorokauden valoista aika alkaa venyä pituutta molemmista päistään.

Kannattaa ottaa mallia tuulihaukasta ja alkaa tähyillä taivasta. Kyllä se aurinko vielä sieltä tulee esiin.

Conspiracy of Finnish swans

Whooper swan running on icy river

As everyone knows a year ago the attendants of Paris climate conference highfived at  the Paris Climate Agreement, because they thought they had reached a legally binding and universal agreement on climate.

But what happened this year?

Against all expectations Donald Trump became the president elect of the United States.

During the election campaign, when Trump and Hillary Clinton were using quite colorful language of each other, Trump excelled as the ultimate climate theorist by making next proper question: "NBC News just call it the great freeze - coldest weather in years. Is our country still spending money on the global warming hoax."

Trump opposed the climate agreement because he thought  that "the concept of global warming was created by and for the Chinese in order to make U.S. manufacturing non-competitive."

However, Trump got it wrong. I've heard from the horse's mouth that in fact the Finnish whooper swans were the ones that developed with the conspiracy of global climate warming.

I think this explanation is believable because the climate warming is especially useful just for Finnish whooper swans. The fact is that because of climate warming lakes and the ground will not be covered by snow and ice anymore in Finland. So the whooper swans don't have to leave Finland and fly thousands of kilometers to warmer countries in search of food.

Whooper swans thank Trump, but I wonder if the  attendants of the Paris climate conference highfived a bit too early.

Söderfjärden plain

Last week I visited the Söderfjärden plain that is the result of a meteorite impact. It is located about 10 kilometer south of Vaasa, a town in west coast of Finland.

In spring and in autumn the plain is full of life because it is the resting place of thousands of migratory birds.

But now it seemed to be so quiet and empty and wide that I almost began to feel dizzy.

Ilmaston lämpeneminen hyödyttää joutsenia

Kuten kaikki varmaankin muistavat, Pariisin ilmastokokouksen osanottajat heittelivät viime vuoden joulukuussa ylävitosia sen kunniaksi, että siellä saatiin aikaan oikeudellisesti sitova ja kaikkia maita, myös Yhdysvaltoja, koskeva sopimus ilmaston lämpenemisen ehkäisemiseksi.

Mutta mitä tapahtuikaan tänä vuonna? Kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti Donald Trumpista leivottiin Yhdysvaltojen seuraava presidentti.

Vaalikampanjan aikana, jolloin sanoja ei puolin eikä toisin säästelty, Trump kunnostautui ilmastoteoreetikkona esittämällä muun muassa seuraavan erittäin osuvan kysymyksen: "Onko meidän maamme yhä edelleen tuhlaamassa rahoja maailmanlaajuiseen huijaukseen, jota ilmaston lämpenemiseksi kutsutaan."
Trump vastusti ilmastosopimusta sillä perusteella, että hänen mukaansa puheet ilmastonmuutoksesta on kiinalaisten salajuoni, jonka ainoana tarkoituksena on lyödä Yhdysvaltain teollisuus polvilleen.

Varmalta taholta olen kuitenkin kuullut, että todellisuudessa salajuonen keksivätkin suomalaiset laulujoutsenet. Nimenomaan ne halusivat saada Yhdysvaltojen presidentiksi miehen, joka vastustaa kaikkia sopimuksia, joilla ilmaston lämpenemistä yritetään ehkäistä.

Tämä onkin aivan uskottavaa, koska eniten ilmaston lämpeneminen hyödyttää juuri laulujoutsenia. Onhan niin, että jos ilmasto lämpenee, järvet eivät jäädy eikä maa peity lumeen. Niinpä laulujoutsentenkaan ei talveksi tarvitse lähteä pitkille ja vaivanloisille muuttomatkoille hakemaan ravintoa tuhansien kilometrien takaa.

Laulujoutsenet kiittävät Donald Trumpia mutta mahtoivatko Pariisin ilmastokokouksen osanottajat heitellä ylävitosia vähän liian aikaisin.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 20.11.2016.

Varislinnut ovat todellisia lintulautojen ahmatteja

Varikset, harakat ja närhet ilmestyvät talven kynnyksellä lintujen ruokintapaikalle, joka minulla on syksyisin tapana perustaa kesämökkimme puutarhaan.

Vähäsen harmittaa, koska varislinnut, ne ovat todellisia lintulautojen ahmatteja. Saa jatkuvasti olla ostamassa uusia jyväsatseja, koska pikkulinnuille tarkoitetut siemenet häviävät nopeasti parempiin suihin.

Niinpä sitten ryhdyin kaikkitietävän internetin avulla selvittämään, miten ahmatit saataisiin pysymään pois lintulaudoilta.

Vastauksia oli monenmoisia, mutta kaikkein pysähdyttävin kuului seuraavasti: "Samalla rahalla minkä tuhlaat hemmetin lintuihin pelastaisit monta nälkää näkevää ihmistä kehitysmaissa."

Tuli syyllinen olo. Minä, eläkkeellä oleva kohtalaisen hyvin toimeentuleva ukko, käytän rahojani lintujen ruokintaan, vaikka voisin samalla rahalla pelastaa monta nälkäänäkevää ihmistä kehitysmaissa.

Ihmettelin, että tässäkö nyt sitten olisi konsti lievittää kehitysmaiden nälkäongelmia. Sitten hetken asiaa mietiskeltyäni minusta alkoi tuntua, että tuon vastauksen logiikka hieman ontuu. En suinkaan tarkoita, etteivätkö kehitysmaiden nälkäänäkevät ansaitsisi apuamme. Mutta tuskinpa ne rahat, jotka minä tai muut lintufriikit käytämme lintujen ruokintaan, voivat olla edes osaratkaisu kehitysmaiden nälkäongelmaan. Nälkäongelma on pitkän ajan kuluessa syntynyt monimutkaisten virheellisten poliittisten ratkaisujen hedelmä. Eikä se, että jätämme lintujen talviruokintapaikat perustamatta, voi poistaa tuollaisten poliittisten ratkaisujen seurauksena syntynyttä ongelmaa.

Tulin sitten siihen lopputulokseen, että jatkan lintujen ruokkimista puutarhassamme. Ja jos varikset, harakat, närhet sun muut ahmatit siellä käyvät, niin ei silläkään niin väliä ole. Lintujahan ne ovat nekin.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 16.10.2016

Outoa valoa

Niin siinä taas kävi. Superkuu kiipesi horisontin yläpuolelle vähän kello 16.30 jälkeen. Siellä se jossakin oli, mutta pilviverho oli sen verran sankka, että se ei näkynyt Hyvinkään Sveitsin laella, minne olin mennyt kuvaamaan sitä.

Harmin paikka, varsinkin, kun vastaavanlaiset kokemisen arvoiset täpahtumat usein aikaisemminkin ovat samasta syystä jääneet näkemättä.

Mutta kun laelle oli tullut kiivettyä, niin eihän sieltä kokonaan tyhjin toimin viitsinyt pois lähteä. Kuvia tuli silti otettua.

Joskus vähän kello 17.30:n tienoilla eli noin 40 minuuttia auringonlaskun jälkeen suuntasin kameran objektiivin osapuilleen kaakon suuntaan, missä maisema näytti sellaiselta kuin kuvasta ilmenee.

Ihmettelin, mistä tuo kaikki erikoinen valo on lähtöisin. Heijastuivatko kaupungin valot pilviin vai oliko valo lähtöisin pilvien yläpuolella olevasta superkuusta. Oliko niin, että vaikka itse kuu ei näkynyt, kuun valo heijastui pilviin ja ympäröivään maisemaan.

Mun on pakko tunnustaa, että en osaa selittää valon lähdettä. Mutta aika erikoiselta maisema näytti.

Kuva on otettu 14.11.2016 Hyvinkään Sveitsin huipulla.

Concerned?

President elect of the United States  is a man named Donald Trump but concerning the pollution he thinks just like Sarah Palin.

I wonder if we  should be concerned.

Blue tit

It's November. The winter has come to Finland. Trees are frosty and the ground is covered with snow.

Pretty bird blue tit comes out of the forest. I'm happy to give him food in our garden throughout the winter.

Silk flower

In the garden of our summer cottage there was a dormant silk flower wearing the snowy veil.

The photo has been taken November 5, 2016 in Loppi, Finland, that is located about 80 kilometers north of Helsinki, the capital of Finland.

Linnut kuin perheenjäseniä

Yö oli ripotellut pihanurmelle ja puiden lehdille ohuen valkean kuorrutuksen. Pakkasen kirjomaa aamukuuraa se ei ollut, ei liioin silkkaa vettä tai luntakaan.

Se oli jotakin niiden väliltä, jotakin sellaista, jonka yö tuo ja päivä sulattaa pois. Mutta vastaansanomattomasti se kertoo sen tosiasian, että kesä on taas takana ja useimmat muuttolinnutkin ovat lähteneet etelän maille.

Hiukan apealta tuntuu, kun päivä lyhenee ja yö venyy pituutta molemmista päistään.

Mutta kannattako sen takia masentua?

Onhan niin, että vaikka syksy vie, niin jotakin se myös tuo.

Esimerkiksi se tuo tintit, punatulkut ja käpytikat lintulaudalle. Ja pitkästä aikaa se tuonut lintulaudalle harmaapäätikankin.

No, eivät tintit, punatulkut tai käpytikat taikka edes harmaapäätikat ole mitään harvinaisuuksia, joiden esiintyminen ällistyttää lintubongareita.

Ne ovat ikään kuin perheenjäseniä, joita ilman elämä olisi kohtalaisen masentavaa.

Kuva on otettu 30.10.2016 kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 2.11.2016.

Just like a kangaroo

This animal looks like a kangaroo.

But there are no kangaroos in Finland where this photo was taken.

Then, what is this animal.

It's  a sitting white-tailed deer that one sunny evening was grazing peacefully in a field in southern Finland.

The photo was taken 7.10.2016.

White-tailed deer

 I've been wandering swamps and forests searching for elks. And with what results?

I have not found a single one.

But instead of elks what  have I found?

I have found many white-tailed deer. At best, I've seen a herd of 15.

The photo is taken 7. October 2016 in southern Finland.

Riihisalon kukko ja kana

Kävinpä tässä muutama viikko sitten ystävieni kanssa Riihimäen kaupungin vapaa-ajankeskuksessa Lopen Riihisalossa.

Siellä bongasin kukon ja kanan, molemmat kirjavia.

Etsimättä tuli mieleen laulu, jota aikoinaan esittivät Marjatta ja Martti Pokela. Siinä kerrottiin Peltoniemen kirjavasta kukosta ja kanasta. Kukon oli laulettava ja kanan munittava. Muussa tapauksessa niille kävisi todella köpelösti: kukolta katkaistaisiin kaula ja kana pantaisiin uuniin.

Entä sitten Riihisalon kukon ja kanan kohtalo, kun vapaa-ajankeskuksen toiminta vuoden lopussa päättyy? Onko tästä se seuraus, että kukko menettää päänsä ja kana joutuu uuniin.

Olisi vähän epäreilua, jos näin kävisi, varsinkin, jos kukko edelleen jatkaa laulamista ja kana munimista. Eiväthän kukko ja kana sille mitään voi, että Riihimäen kaupunki on päättänyt lopettaa vapaa-ajantoiminnan ylläpitämisen Riihisalossa.

Kuva on otettu 18.9.2016 Lopen Riihisalossa.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 19.10.2016.

Year of white-tailed deer.

This year has been a year of white-tailed deer.

It has been an everyday animal in the forests and the fields that are surrounding our summer cottage in Loppi, Finland.

The photo is taken 12.10.2016 in Janakkala, Finland.

Janakkala is the neighboring municipality of Loppi.

Sunset in Finland

The photo was taken 3.10.2016 on a high hill, the name of which is Linnavuori. This hill is located near Haemeenlinna,which is the town about 90 kilometers north of Helsinki, Finland.

The photo is taken by my granddaughter Venla Vehmaa.  

Säännöllisiä vieraita

Oli varhainen syyskuinen aamu kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla. Istuskelin mökin keittiössä, lueskelin päivän lehtiä ja odottelin, että kahvinkeitin saisi työnsä tehdyksi.

Siinä lukiessani tulin vilkaisseeksi ulos ikkunasta. Yllätyksekseni havaitsin, että ikkunan edessä olevan omenapuun alla tepasteli peräti kolme valkohäntäkaurista, yksi aikuinen naaras ja kaksi vielä bambivaiheesssa olevaa. Siellä ne muina miehinä söivät puun alle pudonneita omenia.

Mutta olisiko pitänyt yllättyä?

Oikeastaan ei. Mökin pihalla olevat riistakamerat ovat kertoneet, että valkohäntäkauriit ovat tänä kesänä vierailleet aivan säännöllisesti kesämökillämme. Tosin ne ovat pysyneet poissa silloin, kun itse olemme olleet paikalla. Mutta kun olemme olleet poissa, ne ovat säännöllisesti käyneet pihallamme.

Tällaiset havainnot aktivoivat minut tehokkaasti, vaikka ainakin vaimon mielestä muuten olen kohtalaisen hidasliikkeinen. Säntäsin hakemaan kameran ja onnistuinkin kuvaamaan mökin puutarhassa olevat valkohäntäkauriit mökin vintin ikkunasta.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 5.10.2016

Tuulivoimalat ja muuttolinnut

Tuulivoimalat ja muuttolinnut

Vaasan Sundomissa sijaitsee pinta-alaltaan noin 2300 hehtaarin suuruinen viljava laakso, joka tunnetaan nimellä Söderfjärdenin kraaterilaakso. Syksyisin alue on syysmuuttoa tekevien lintujen, esimerkiksi kurkien, joutsenten ja hanhien suosiossa, koska ne löytävät sieltä suhteellisen vaivattomasti ravintoa edessä olevan pitkän muuttomatkan varalle. Laajuutensa ja tasaisuutensa vuoksi kraaterilaakso on kuitenkin otollista aluetta myös niin sanotun vihreän energian tuottamisen kannalta ja senpä vuoksi sen reunoille on rakennettu monia tuulivoimaloita.

Miten tuulivoimalat sitten vaikuttavat lintujen elämään.

BirdLife Finlandin nettisivulla sanotaan törmäyksistä koituvista lintuhaitoista muun muassa näin: "Törmäyksiin voi johtaa voimaloiden sijoittuminen lintujen muuttoreiteille tai ruokailualueille (esim. ilmassa saalistavat linnut, kuten tiirat). Törmäysriski on huomattava, jos tuulivoimala sijaitsee pesäpaikan/yöpymispaikan ja ruokailualueen välissä, jolloin linnut lentävät yleensä matalalla voimaloiden ohitse. Muuttavien lintujen törmäysriski on suurimmillaan öisin huonolla näkyvyydellä."

BirdLife Finland kyllä kannattaa tuulivoimaloiden rakentamista mutta on sitä mieltä. että ne pitää rakentaa linnustollisesti vähäarvoisille alueilla.

Kannatettava ajatus. Tätä kuvaa katsoessa nousi mieleen kysymys, onko Söderfjärdenin meteoriittilaakso linnustollisesti vähäarvoinen alue.

Juttu ja kuva, joka on otettu 12.9.2016, on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 21.9.2016.

Pikkuruinen lintu kosteikolla

Ilta kosteikolla oli sellainen, että villihanhet olisivat voineet hetkenä minä hyvänsä sinne ilmestyä.

Mutta ei.

Odotuksista huolimatta ne pysyivät poissa.

Sen sijaan kosteikon laidalla olevaan pensaikkoon tuli pikkuruinen punaruskea lintu.

Ja kas, peukaloinenhan se siinä eloisasti hyppeli oksalta oksalle.
Liekö eksynyt villihanhien matkasta tänne syrjäisen lammen rantamille.

Ettäkö mitä tekemistä on peukaloisella ja villihanhilla keskenään?

No, Selma Lagerlöfin mukaan peukaloinen reissasi villihanhien matkassa halki Ruotsin.

Keväällä etelästä pohjoiseen ja syksyllä pohjoisesta etelään.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 7.9.2016.

Kuva on otettu 30.8.2016 erään kosteikon laidalla Janakkalan Vähikkälän tienoilla.

Jalohaikara teki yllätysvierailun

Riihimäen Sammalistonsuo se osaa yllättää positiivisesti.

Parin viikon takainen positiivinen yllätys ilmeni muutaman jalohaikaran muodossa. Ne lepäilivät toisella niistä kahdesta kosteikosta, jotka sijaitsevat kantatie 54:n ja Pohjoisen Rautatienkadun välisellä alueella.

Väritykseltään jalohaikara on kokonaan valkoinen. Muuten se muistuttaa ulkomuodoltaan ja käyttäytymiseltään harmaahaikaraa. Se lentää kaula mutkalla kuten harmaahaikarakin. Ravintonsa se saalistaa samaan tapaan kuin harmaahaikara. Se voi seistä veden äärellä pitkiä toveja aivan liikkumatta. Sitten se yhtäkkiä iskee nokkansa veteen ja poimii sieltä suihinsa pahaa aavistamattoman kalan.

Tällä hetkellä jalohaikara on Suomessa suhteellisen ravinainen laji eikä se vielä ainakaan tiettävästi pesi täällä. Odotettavissa kuitenkin on, että jalohaikarasta jo ehkä aivan lähivuosina tulee uusi Suomessa pesivä lintulaji.

Harvinaisuuksia Sammalistonsuolla

Tässä iltana muutamana kaverini Lintu-Matti ja minä seisoskelimme lammen rannalla Riihimäen Sammalistonsuolla.

Minä haravoin lampea kameran etsimen läpi, Lintu-Matti puolestaan tarkkaili sitä kaukoputkella.

"Hei, katsopas tuonne vastarannalle, siellä taitaa olla lampiviklo", kehotti Lintu-Matti.

Minä tein työtä käskettyä ja löysinkin kameran etsimeen hoikkavartaloisen vaalean linnun, joka kahlaili matalassa vedessä.

"Oletko varma? Voisko se sittenkin olla valkoviklo", kysyin.

"Kutakuinkin varma", vastasi Lintu-Matti, "tuo on selvästi liian pieni ollakseen valkoviklo. Valkoviklon pituus on 30 - 34 senttiä kun lampiviklolla on pituutta vain 22 - 25 senttiä. Linnut ovat väritykseltään aika lailla toistensa näköisiä, mutta kokoero on sen verran merkittävä, että sen perusteella linnut voi erottaa toisistaan."

Mutta mitä sanovat lintukirjat lampiviklosta?

Esimerkiksi Lasse J. Laineen kirjan Suomalainen lintuopas (11. painos vuodelta 2006) mukaan lampiviklo on Suomessa harvinaisuus. Mullarney, Svenssonin ja Zetterströmin Lintuopas (painos vuodelta 2005) puolestaan sanoo, että sitä tavataan Suomessa vuosittain jonkin verran ja että pesii se pesii täällä vain poikkeuksellisesti.

Että siis kohtalaisen hyvä bongaus, ainakin minun mielestäni.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 10.8.2016.

Chiffchaff

Chiffchaff is singing in the garden of our summer cottage.

The foto has been taken 27.7..2016 in Loppi, Finland, where our summer cottage is located.

Blackbirds in the garden

Red currants are blackbird's goodies.

There are lots of red currants in the garden of our summer cottage.

That's why there is the whole lot of blackbirds in the garden, too.

Onko heinäsirkka pelkkä hurvittelija?

Onko heinäsirkka pelkkä hurvittelija?

Kirjahyllystäni löytyi Suomen lasten runotar -niminen kirja (Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu 1996, toimittanut Kaarina Helakisa). Siinä on runo nimeltä Töitä tarjolla. Runossa kerrotaan muurahaisesta ja heinäsirkasta.

Mutta minkälaisia töitä muurahaiselle ja heinäsirkalle oli tarjolla?

No, muurahainen saa työkseen keittämistä, paistamista, puuropadan maistamista, kun taas heinäsirkalle on tarjolla soittamista, laulamista, koko päivän nauramista.

Runon asetelma siis on suorastaan klassinen. Muurahainen paiskii töitä mutta heinäsirkka sen kun vain hurvittelee.

Onko kuitenkaan niin, että muurahainen on ahkera puurtaja mutta heinäsirkka pelkkä hurvittelija?

Todellisuudessa taitaa heinäsirkan elämä olla samanlaista puurtamista elannon eteen kuin muurahaisenkin.

Muurahaiset saattavat käyttää ravinnokseen hyönteisiä, raatoja, kyykäärmeitä ja jopa toisia muurahaisia.

Heinäsirkat syövät pääasiassa tuoreita kasvin osia mutta esimerkiksi hepokatit voivat syödä myös pieniä heinäsirkkoja.

Ainakin muurahainen ja hepokatti ovat molemmat petoja. Ja tosielämässä heinäsirkka tuskin on sen laiskenpi kuin muurahainenkaan.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 27.7.2016

Full moon

It was 10.50 o'clock p.m. 19 july 2016.

It was twilight time. The full moon was above the lakes in southern Finland.

The Ugly Ducking

The Ugly Ducking?

Was it whooper swan or mute swan?

Vettä sataa ja aurinko paistaa

Mikä se on inspiroiva ilma.

No se on sellainen ilma, kun vettä sataa ja aurinko paistaa.

Kuva kertoo, että mikä se siinä inspiroi.

Kuva on otettu 12.7.2016 Lopella kantatie 54 varrella Kormussa Lopen kantatien ja Tiilitehtaantien risteyksessä.

Kameran objektiivi osoittaa kohti etelää.

Haarapääskyt langalla

Haarapääsky oli aikoinaan mökkimme vakiovieras kesäisin. Se ilmestyi sinne huhti- toukokuun tietämissä ja rakensi pesän mökin pihalla olevan vanhan ladon kurkihirren päälle. Kun syksy saapui, haarapääsky lensi lämpimille seuduille jonnekin Afrikkaan. Seuraavana keväänä se sitten saapui takaisin.

Nyt kuitenkin on kulunut vuosia siitä, kun haarapääsky viimeksi on rakentanut pesän kurkihirren päälle. Itse asiassa haarapääsky on pysytellyt poissa kesämökiltämme niin kauan, että se jo alkoi unohtua.

Kaikeksi onneksi se ei ole kuitenkaan aivan kokonaan kadonnut. Päivänä muutamana vähän aikaa sitten kesämökillemme ilmestyi kokonainen haarapääskypoikue. Poikaset asettuivat istumaan sähkölangalle, missä ne suu ammollaan odottelivat, kun kiireinen emolintu rahtasi niille syötävää. Aika ajoin poikasetkin pyrähtivät lentoon, mutta palasivat hetken kuluttua takaisin langalle odottelemaan uutta ruoka-annosta.

Mitenkä yleinen haarapääsky sitten nykyään on? Pertti Koskimiehen Lintujen Suomi (Bookwell Oy, Porvoo 2015) -nimisen kirjan mukaan haarapääskyn pesimäkanta on 100 000 - 150 000 paria. Haarapääsky siis on Suomessa erittäin yleinen lintu.

Pesimäkannan suuresta määrästä huolimatta laji kuitenkin on taantumassa. Esimerkiksi nettisivusto Lintuatlas ( http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/lajit) tietää kertoa, että haarapääskyn kannanarvio 1940 ja 1950 -luvuilla oli vielä noin
280 000 paria.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 13.7.2016.

Kuva on otettu Lopen Kaakkomäenkulmalla olevalla mökillämme 6.7.2016.

Barn swallows

A few days ago I climbed up on the roof of our summer cottage and  took a photo of the barn swallow and its chicks, who were sitting on the electrical wire.

Our summer cottage is located in Loppi, Finland.

Jäniksen poikasia pihalla

Metsäjänis ei tee pesää. Se synnyttää poikasensa kasvillisuuden suojaan tai muuhun sellaiseen paikkaan, mistä poikasten luontaiset viholliset eivät hevin saa niitä saaliikseen.

Eräs metsäjänis ilmeisesti ajatteli, että sen luontaiset viholliset eivät hevin ilmesty kesämökillemme. Ensin se itse alkoi liikkua siinä mökin pihapiirissä. Eikä kulunut kovin pitkää aikaa, kun pihapiirissä alkoi liikkua myös jäniksenpoikasia, ensin yksi, sitten kaksi. Vähän ajan kuluttua siihen ilmestyi kolmaskin.

Minulla on vahva epäilys, että jänis oli synnyttänyt poikasensa kesämökkimme alapohjan alle.

Aluksi jänikset olivat todella säikkyjä. Ne loikkivat vinhaa vauhtia mökkiä ympäröivään metsään, kun niitä yritti lähestyä. Ajan mittaan ne alkoivat kuitenkin tottua ihmisiin eivätkä juurikaan piitanneet pihamaalla liikuskelijoista.

Sitten eräänä aamuna huomasin, että kettu se mennä jölkötteli pihamaamme poikki.

Nyt pihamaalla liikkuu enää kaksi jäniksen poikasta.

Onkohan niin, että kettu on onnistunut nappaamaan suihinsa yhden niistä.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 29.6.2016.

Kuva on otettu kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla 2.5.2016.

Talitintinpoika ja huhu

Juolahtipa tuossa mieleeni kysyä, että mitä mahtaa olla yhteistä talitintinpojalla ja huhulla.

No, ennen kuin talitintinpoika syntyy, se on muna.

Sen jälkeen sitä jonkin aikaa haudotaan. Sitten se saa siivet ja se alkaa lentää.

Samoin on huhunkin laita.

Se on myös kuin muna. Aluksi sitäkin haudotaan. Sen jälkeen sekin saa siivet ja myös se alkaa lentää.

Kummallista vain on, että huhu osaa lentää siinäkin tapauksessa, että ei edes olisi totta.

Sellaiseen suoritukseen ei talitintinpoika kykene. MJA

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 15.6,2016,

Kesä meillä kaikilla

Käki on huithapeli

Luin viime sunnuntaina Hesarin verkkoversiosta (HS 29.5.2016, Kotimaa -osasto) jutun käestä. Jutun otsikko kuului seuraavasti: "Käkien määrä lisääntyy - huithapeli koiras on lajin pelastus."

Hiukan ihmettelin, miksi juuri koiraan käyttäytymistä sanotaan huithapeliksi.

Hesarin haastatteleman biologian lehtori Jarkko Rutilan selitys oli, että koiraskäki parittelee kaikenlaisten (käki)naarasmuotojen kanssa, jolloin "käen perimä pysyy käkenä."

Ymmärtääkseni siis tuo parittelu kenen kanssa tahansa oli sitä huithapelia käyttäytymistä.

Aika hauskasti ajateltu, mutta minusta tuo selitys kyllä syyllistää koirasta epäoikeudenmukaisesti. Jos nimittäin koiraat parittelevat kaikenlaisten naarasmuotojen kanssa, niin eivätkö naaraatkin vastaavasti sitten parittele kaikenlaisten koirasmuotojen kanssa. Ja jos naaraat parittelevat kaikenlaisten koirasmuotojen kanssa, niin eivätkö naaraat ole aivan yhtä huithapeleja kuin koiraatkin.

Ja eivätkö juuri käkinaaraat muni muniaan muiden lintujen pesiin ja laiminlyö omaa huolenpitovelvollisuuttaan jättämällä poikasensa toisten kasvatettavaksi? Minusta sekin on vähän huithapelia hälläväliähommailua.

Taitavat olla tasa-arvoisesti huithapeleja hälläväliätyyppejä molemmat - sekä koiraat että naaraat. MJA

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 1.6.2016

Kuva on otettu Lopen Luutasuolla 17.5.2016

Kirjosieppo tekköö pessää

Video näkyy parempana alla olevasta linkistä.


https://picasaweb.google.com/116849859350198261147/MatinLuontokuvat?authkey=Gv1sRgCJDj3NK1up_RRA#

Kaulushaikara Toivansuolla

Kevät on pitkällä ja linnut ovat palanneet Tervakosken Toivansuolle.

Kuten aikaisempina kesinä ruskosuohaukat ja kuovit risteilevät tänäkin vuonna suon yläpuolella.

Kurjet tepastelevat taas arvokkaasti suolla ja sinisorsa, telkkä sekä isokoskelo seilailevat pitkin Toivanjoen siliätä pintaa.

Jos niitä haluaa nähdä, kannattaa tehdä bongausreissu Toivan lintutornille.

Yksi, jonka siellä melkoisen varmasti voi kuulla, on kaulushaikaran bassoviritteinen tuuttaus, joka kuulostaa laivan sumutorven ääneltä.

Ja jos oikein hyvin käy, kaulushaikara saattaa nousta siivilleen ja tehdä pienen kierroksen suon yläpuolella. MJA

Kuva on otettu 5.5.2016 Tervakosken Toivansuon kupeessa sijaistevassa Toivan lintutornissa.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 18.5.2016

Marsh harrier

As always in the spring marsh harrier has returned to Finland again.

Uhitteleva ukkometso

Tässä iltana muutamana joitakin päiviä sitten kännykkä taskussani pärähti soimaan.

Siellä oli kaverini Martti.

"Morjens. Mä olen parhaillaan täällä Alapakassa. Hyppää äkkiä autoon, ota kamera mukaasi ja tule tänne, jos haluat saada hyviä kuvia ukkometsosta."

Kiirehdin Alapakkaan, missä Martti jääkiekkomaila aseenaan otti mittaa pyrstösulat levällään olevasta kiivaasti hyökkäilevästä ukkometsosta.

Aikansa se siinä uhitteli, kunnes lopulta alkoi väsyä ja rauhoittua. Sen aggressiivinen käyttäytyminen tasaantui ja hyökkäilyn sijaan se alkoikin napsia puiden silmuja.

Siinä sitten Martin kanssa pohdiskelimme, miksi ukkometsot soidinaikaan saattavat hyvinkin aggressiivisesti hyökkäillä satunnaisesti ohi kulkevien ihmisten kimppuun.

Johtuneekohan tällainen häiriökäyttäytyminen siitä, että ihminen on vaikuttanut metsäympäristöön niin, että se ei enää oikein kelpaa metsojen luontaiseksi soidinpaikaksi.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 4.5.2016.

Kuva on otettu Rengon Vehmaisissa 21.4.2016.

A big wild stag

A big wild stag was wandering over the hills and through the valleys somewhere in southern Finland. By chance he found a pile of old potatoes which were brought there by a farmer living in the neighborhood.

"Delicious", the stag thought, "it must be refreshing for a change to eat potatoes instead of pine and birch saplings."

But what might the forest owner think of the big wild stag?

He thinks the big wild stag can't cope for long by eating potatoes. When all the potatoes are eaten, the big wild stag begins to use again pine and birch saplings to nourish himself.

Many are of the opinion that the big wild stag is the worst pest in Finnish forests.

Perhaps, however, it's is an exaggeration to say so. The big wild stag is useful for instance because it is a game animal. It can be hunted and its meat can be eaten. It also brings indirect economical benefits because the hunters need to buy guns, accessories and services for hunting.

And from an ethical point of view to make use of nature is the general condition of life. In this respect the big wild stag acts exactly likewise a human being.