Amatöörilimnologi tarkkaili laivan kannella nopeasti jäähtyvän Suomenlahden vettä. Päässä pyöri ajatus, että siinäpä vasta ihmeellinen ja vähän mystinenkin aine. Se voi esiintyä kolmessa eri olomuodossa: kiinteänä aineena eli jäänä, kaasumaisena aineena eli höyrynä sekä nesteenä. Ja tässä nyt, kun pakkanen pureksi amatöörilimnologin poskia, nämä kaikki olomuodot olivat läsnä. Suomenlahti aaltoili vielä vapaana jääkahleista, mutta merestä nousi sankka vesihöyrymäinen pilvi ja jää oli jo alkanut tiivistyä laivan kansirakenteisiin.
Puhdas vesi jäätyy normaalipaineessa nollassa celsiusasteessa. Teoriassa paine vaikuttaa jäätymispisteeseen niin, että suuressa paineessa veden jäätymispiste on matalampi kuin pienessä paineessa. Teoriassa siis makea vesi jäätyy esimerkiksi Mount Everestin huipulla plusasteisena mutta nolla-asteisena merenpinnan tasolla, koska merenpinnan tasolla on korkeampi paine kuin Mount Everestin huipulla. Tämän ilmiön käytännön vaikutus on kuitenkin vähäinen. Paine-eron vähäisyydestä johtuen makea vesi Mount Everestin huipullakin jäätyy suurin piirtein nollassa celsiuksessa kuten merenpinnan tasolla.
Myös veden suolapitoisuus vaikuttaa jäätymispisteeseen niin, että mitä suolaisempaa vesi on, sen alempi myös jäätymispiste on. Esimerkiksi vähäsuolaisen Itämeren jäätymispiste vaihtelee miinus 0,2-0,8 celsiusasteen välillä.
Kun veden lämpötila saavuttaa 100 celsiusastetta, se alkaa kiehua. Paine vaikuttaa kuitenkin myös veden kiehumispisteeseen. Mitä suurempi paine on, sen korkeampi myös veden kiehumispiste on.
Esimerkiksi Mount Everestin huipulla vesi kiehuu jo noin 70:ssä celsiusasteessa, kun taas merenpinnan tasossa se kiehuu vasta 100:ssa celsiusasteessa.
Mitenkähän mahtaisi onnistua perunoiden keittäminen Mount Everestillä? MJA
Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 27.1.2016.
No comments:
Post a Comment