Yö oli ripotellut pihanurmelle ja puiden lehdille ohuen valkean kuorrutuksen. Pakkasen kirjomaa aamukuuraa se ei ollut, ei liioin silkkaa vettä tai luntakaan.
Se oli jotakin niiden väliltä, jotakin sellaista, jonka yö tuo ja päivä sulattaa pois. Mutta vastaansanomattomasti se kertoo sen tosiasian, että kesä on taas takana ja useimmat muuttolinnutkin ovat lähteneet etelän maille.
Hiukan apealta tuntuu, kun päivä lyhenee ja yö venyy pituutta molemmista päistään.
Mutta kannattako sen takia masentua?
Onhan niin, että vaikka syksy vie, niin jotakin se myös tuo.
Esimerkiksi se tuo tintit, punatulkut ja käpytikat lintulaudalle. Ja pitkästä aikaa se tuonut lintulaudalle harmaapäätikankin.
No, eivät tintit, punatulkut tai käpytikat taikka edes harmaapäätikat ole mitään harvinaisuuksia, joiden esiintyminen ällistyttää lintubongareita.
Ne ovat ikään kuin perheenjäseniä, joita ilman elämä olisi kohtalaisen masentavaa.
Kuva on otettu 30.10.2016 kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla.
Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 2.11.2016.
No comments:
Post a Comment