Vähäsen harmittaa, koska varislinnut, ne ovat todellisia lintulautojen ahmatteja. Saa jatkuvasti olla ostamassa uusia jyväsatseja, koska pikkulinnuille tarkoitetut siemenet häviävät nopeasti parempiin suihin.
Niinpä sitten ryhdyin kaikkitietävän internetin avulla selvittämään, miten ahmatit saataisiin pysymään pois lintulaudoilta.
Vastauksia oli monenmoisia, mutta kaikkein pysähdyttävin kuului seuraavasti: "Samalla rahalla minkä tuhlaat hemmetin lintuihin pelastaisit monta nälkää näkevää ihmistä kehitysmaissa."
Tuli syyllinen olo. Minä, eläkkeellä oleva kohtalaisen hyvin toimeentuleva ukko, käytän rahojani lintujen ruokintaan, vaikka voisin samalla rahalla pelastaa monta nälkäänäkevää ihmistä kehitysmaissa.
Ihmettelin, että tässäkö nyt sitten olisi konsti lievittää kehitysmaiden nälkäongelmia. Sitten hetken asiaa mietiskeltyäni minusta alkoi tuntua, että tuon vastauksen logiikka hieman ontuu. En suinkaan tarkoita, etteivätkö kehitysmaiden nälkäänäkevät ansaitsisi apuamme. Mutta tuskinpa ne rahat, jotka minä tai muut lintufriikit käytämme lintujen ruokintaan, voivat olla edes osaratkaisu kehitysmaiden nälkäongelmaan. Nälkäongelma on pitkän ajan kuluessa syntynyt monimutkaisten virheellisten poliittisten ratkaisujen hedelmä. Eikä se, että jätämme lintujen talviruokintapaikat perustamatta, voi poistaa tuollaisten poliittisten ratkaisujen seurauksena syntynyttä ongelmaa.
Tulin sitten siihen lopputulokseen, että jatkan lintujen ruokkimista puutarhassamme. Ja jos varikset, harakat, närhet sun muut ahmatit siellä käyvät, niin ei silläkään niin väliä ole. Lintujahan ne ovat nekin.
Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 16.10.2016
No comments:
Post a Comment