Ilmaston lämpeneminen hyödyttää joutsenia

Kuten kaikki varmaankin muistavat, Pariisin ilmastokokouksen osanottajat heittelivät viime vuoden joulukuussa ylävitosia sen kunniaksi, että siellä saatiin aikaan oikeudellisesti sitova ja kaikkia maita, myös Yhdysvaltoja, koskeva sopimus ilmaston lämpenemisen ehkäisemiseksi.

Mutta mitä tapahtuikaan tänä vuonna? Kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti Donald Trumpista leivottiin Yhdysvaltojen seuraava presidentti.

Vaalikampanjan aikana, jolloin sanoja ei puolin eikä toisin säästelty, Trump kunnostautui ilmastoteoreetikkona esittämällä muun muassa seuraavan erittäin osuvan kysymyksen: "Onko meidän maamme yhä edelleen tuhlaamassa rahoja maailmanlaajuiseen huijaukseen, jota ilmaston lämpenemiseksi kutsutaan."
Trump vastusti ilmastosopimusta sillä perusteella, että hänen mukaansa puheet ilmastonmuutoksesta on kiinalaisten salajuoni, jonka ainoana tarkoituksena on lyödä Yhdysvaltain teollisuus polvilleen.

Varmalta taholta olen kuitenkin kuullut, että todellisuudessa salajuonen keksivätkin suomalaiset laulujoutsenet. Nimenomaan ne halusivat saada Yhdysvaltojen presidentiksi miehen, joka vastustaa kaikkia sopimuksia, joilla ilmaston lämpenemistä yritetään ehkäistä.

Tämä onkin aivan uskottavaa, koska eniten ilmaston lämpeneminen hyödyttää juuri laulujoutsenia. Onhan niin, että jos ilmasto lämpenee, järvet eivät jäädy eikä maa peity lumeen. Niinpä laulujoutsentenkaan ei talveksi tarvitse lähteä pitkille ja vaivanloisille muuttomatkoille hakemaan ravintoa tuhansien kilometrien takaa.

Laulujoutsenet kiittävät Donald Trumpia mutta mahtoivatko Pariisin ilmastokokouksen osanottajat heitellä ylävitosia vähän liian aikaisin.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 20.11.2016.

Varislinnut ovat todellisia lintulautojen ahmatteja

Varikset, harakat ja närhet ilmestyvät talven kynnyksellä lintujen ruokintapaikalle, joka minulla on syksyisin tapana perustaa kesämökkimme puutarhaan.

Vähäsen harmittaa, koska varislinnut, ne ovat todellisia lintulautojen ahmatteja. Saa jatkuvasti olla ostamassa uusia jyväsatseja, koska pikkulinnuille tarkoitetut siemenet häviävät nopeasti parempiin suihin.

Niinpä sitten ryhdyin kaikkitietävän internetin avulla selvittämään, miten ahmatit saataisiin pysymään pois lintulaudoilta.

Vastauksia oli monenmoisia, mutta kaikkein pysähdyttävin kuului seuraavasti: "Samalla rahalla minkä tuhlaat hemmetin lintuihin pelastaisit monta nälkää näkevää ihmistä kehitysmaissa."

Tuli syyllinen olo. Minä, eläkkeellä oleva kohtalaisen hyvin toimeentuleva ukko, käytän rahojani lintujen ruokintaan, vaikka voisin samalla rahalla pelastaa monta nälkäänäkevää ihmistä kehitysmaissa.

Ihmettelin, että tässäkö nyt sitten olisi konsti lievittää kehitysmaiden nälkäongelmia. Sitten hetken asiaa mietiskeltyäni minusta alkoi tuntua, että tuon vastauksen logiikka hieman ontuu. En suinkaan tarkoita, etteivätkö kehitysmaiden nälkäänäkevät ansaitsisi apuamme. Mutta tuskinpa ne rahat, jotka minä tai muut lintufriikit käytämme lintujen ruokintaan, voivat olla edes osaratkaisu kehitysmaiden nälkäongelmaan. Nälkäongelma on pitkän ajan kuluessa syntynyt monimutkaisten virheellisten poliittisten ratkaisujen hedelmä. Eikä se, että jätämme lintujen talviruokintapaikat perustamatta, voi poistaa tuollaisten poliittisten ratkaisujen seurauksena syntynyttä ongelmaa.

Tulin sitten siihen lopputulokseen, että jatkan lintujen ruokkimista puutarhassamme. Ja jos varikset, harakat, närhet sun muut ahmatit siellä käyvät, niin ei silläkään niin väliä ole. Lintujahan ne ovat nekin.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 16.10.2016

Outoa valoa

Niin siinä taas kävi. Superkuu kiipesi horisontin yläpuolelle vähän kello 16.30 jälkeen. Siellä se jossakin oli, mutta pilviverho oli sen verran sankka, että se ei näkynyt Hyvinkään Sveitsin laella, minne olin mennyt kuvaamaan sitä.

Harmin paikka, varsinkin, kun vastaavanlaiset kokemisen arvoiset täpahtumat usein aikaisemminkin ovat samasta syystä jääneet näkemättä.

Mutta kun laelle oli tullut kiivettyä, niin eihän sieltä kokonaan tyhjin toimin viitsinyt pois lähteä. Kuvia tuli silti otettua.

Joskus vähän kello 17.30:n tienoilla eli noin 40 minuuttia auringonlaskun jälkeen suuntasin kameran objektiivin osapuilleen kaakon suuntaan, missä maisema näytti sellaiselta kuin kuvasta ilmenee.

Ihmettelin, mistä tuo kaikki erikoinen valo on lähtöisin. Heijastuivatko kaupungin valot pilviin vai oliko valo lähtöisin pilvien yläpuolella olevasta superkuusta. Oliko niin, että vaikka itse kuu ei näkynyt, kuun valo heijastui pilviin ja ympäröivään maisemaan.

Mun on pakko tunnustaa, että en osaa selittää valon lähdettä. Mutta aika erikoiselta maisema näytti.

Kuva on otettu 14.11.2016 Hyvinkään Sveitsin huipulla.

Concerned?

President elect of the United States  is a man named Donald Trump but concerning the pollution he thinks just like Sarah Palin.

I wonder if we  should be concerned.

Blue tit

It's November. The winter has come to Finland. Trees are frosty and the ground is covered with snow.

Pretty bird blue tit comes out of the forest. I'm happy to give him food in our garden throughout the winter.

Silk flower

In the garden of our summer cottage there was a dormant silk flower wearing the snowy veil.

The photo has been taken November 5, 2016 in Loppi, Finland, that is located about 80 kilometers north of Helsinki, the capital of Finland.

Linnut kuin perheenjäseniä

Yö oli ripotellut pihanurmelle ja puiden lehdille ohuen valkean kuorrutuksen. Pakkasen kirjomaa aamukuuraa se ei ollut, ei liioin silkkaa vettä tai luntakaan.

Se oli jotakin niiden väliltä, jotakin sellaista, jonka yö tuo ja päivä sulattaa pois. Mutta vastaansanomattomasti se kertoo sen tosiasian, että kesä on taas takana ja useimmat muuttolinnutkin ovat lähteneet etelän maille.

Hiukan apealta tuntuu, kun päivä lyhenee ja yö venyy pituutta molemmista päistään.

Mutta kannattako sen takia masentua?

Onhan niin, että vaikka syksy vie, niin jotakin se myös tuo.

Esimerkiksi se tuo tintit, punatulkut ja käpytikat lintulaudalle. Ja pitkästä aikaa se tuonut lintulaudalle harmaapäätikankin.

No, eivät tintit, punatulkut tai käpytikat taikka edes harmaapäätikat ole mitään harvinaisuuksia, joiden esiintyminen ällistyttää lintubongareita.

Ne ovat ikään kuin perheenjäseniä, joita ilman elämä olisi kohtalaisen masentavaa.

Kuva on otettu 30.10.2016 kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 2.11.2016.