Joutsenen lähtö

Tuli talvi.

Järvi jäätyy.

Laulujoutsen nousee siivilleen.

Se lähtee etelän suuntaan kohti vapaita vesiä. 

MJA

Kuva on tehty yhdistämällä kaksi kuvaa kuvankäsittelyohjelmalla toisiinsa

Hopeinen kuu loi sillan Valajärvellä

Pikkupoikana kuuntelin usein Olavi Virran komeaa laulantaa hopeisesta kuusta, joka loi merelle siltaa.

Laulun sanoituksessa en silloin oikeastaan lainkaan ymmärtänyt kiinnittää huomiota yksinjätetyn laulajan tuntemaan syvään pettymykseen, jonka syynä oli, että armas niin sanotusti oli tehnyt oharit ja lähtenyt katsomaan hopeista kuuta jonkun toisen kanssa. Sen sijaan ihmettelin, että kuun väitettiin olleen hopeinen. Kas kun minun siihenastisen kokemukseni mukaan kuu pikemminkin oli kullanvärinen. Hiukan epäilin, että laulun sanoittaja oli joko värisokea tai muuten vain vähän erehtynyt.

Nyt kyllä olen oppinut tietämään, että olosuhteista riippuen kuu voi näyttää joko kullan- tai hopeanväriseltä. Viimeisimmän näytön siitä sain viime viikolla, kun katselin Valajärvellä hopeista kuuta, joka loi sillan järven jäähileen peitossa olevaan pintaan.MJA

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 30.12.2015.

Kuva on otettu Valajärven rannalla 24.12.2015.

Hämärän valot

Kuva on otettu Ourajoentiellä Lopella

Ajelin tänään eli 24.12. illansuussa vähän ennen kello 16:ta mökiltämme Lopelta kotiin Riihimäelle.

Näytti aivan siltä kuin auringonlaskun suunnalla olisi ollut valtaisa liekinheitin, joka syöksi tulta koko taivaan leveydeltä idästä länteen. Samaan aikaan taivaan kuu tuntui ikään kuin leijuvan hieman puiden latvojen yläpuolella taivaan vastakkaisella rannalla. MJA

Kuva on otettu Keravantiellä Lopella

Molemmat kuvat on otettu 24.12.2015 kesämökkimme lähistöllä Lopen Kaakkomäenkulmalla.

Pihapiirin lintuja

Kuten aikaisempina vuosina myös tänä vuonna olen perustanut Lopen Kaakkomäenkulmalla olevan mökkimme puutarhaan lintujen ruokintapaikan.

Hyvin ovat tali- sini- ja hömötiaiset sekä punatulkut, närhet ja käpytikka jo löytäneet tiensä lintulaudoille, jonne olen pannut auringonkukan ja maapähkinän siemeniä.

Ja onhan sinne jo tänäkin vuonna löytänyt tiensä jokatalvinen varpushaukkakin, Se ei kuitenkaan syö siemeniä. Se syö niitä pikkulintuja, jotka ruokintapaikalle tulevat siemeniä syömään.

Pikkulinnut kyllä tarvitseva vähän tasoitusta varpushaukan hyökkäysten varalle.

Millä tavalla niille sitten tasoitusta voi antaa ?

No siten, että asettaa lintulaudat tiheän kuusikkon laidalle. Kun varpushaukka hyökkää, pikkulinnut voivat paeta kuusikon suojiin. Sieltä varpushaukan on vaikea saada niitä saaliiksi. MJA

Ylimmässä kuvassa oleva varpushaukka on kuvattu 27.11.2012. Seuraavana oleva punatulkku on kuvattu 27.10.2015, Kolmantena ylhäältä lukien oleva närhi on kuvattu 8.10.2010 ja alinpana oleva käpytikka 8.12.2015. 

Nykyajan undulaatit

Luin taannoin jutun undulaateista. Jutussa kerrottiin, että mennessään hiilikaivokseen muinaiset kaivosmiehet ottivat mukaansa undulaatin.

Minkä vuoksi he näin tekivät?

Syy oli se, että hiilikaivoksissa saattoi syntyä metaania, joka tunnetaan myös nimellä kaivoskaasu. Se on erittäin räjähdysherkkä kaasu ja sen vuoksi myös hyvin vaarallinen kaivoksen kaltaisessa jokseenkin suljetussa tilassa. Undulaatti reagoi metaanivuotoihin huomattavasti herkemmin kuin ihminen. Metaanivuodon sattuessa undulaatti menetti tajuntansa niin varhaisessa vaiheessa, että ihminen ei vielä silloin huomannut mitään erikoista olevan tapahtumassa. Kun kaivosmies huomasi undulaatin menettäneen tajuntansa, hän tiesi vaaratilanteen olevan käsillä. Sen vuoksi hän kaappasi tajuttoman undulaatin mukaansa ja poistui välittömästi kaivoksesta.

Undulaatti siis varoitti kaivosmiestä uhkaavasta vaarasta, jota kaivosmiehen omat aistit eivät vielä tunnistaneet.

Mutta myös muut linnut saattavat kertoa, että vaaratilanne on käsillä.

Viime viikolla (10.12.2015) oli Aamupostissa juttu, joka oli otsikoitu seuraavasti: "Yleiset metsälinnut vähenevät Etelä-Suomessa". Jutun mukaan esimerkiksi sirittäjän sekä töyhtö- ja hömötiaisen taantuminen on ollut huomattavan voimakasta. Todennäköinen syy niiden kantojen vähenemiseen on jutun mukaan ollut metsärakenteen muutos ja ilmaston lämpeneminen. Metsälinnut siis ovat eräänlaisia nykyajan undulaatteja. Niiden kantojen väheneminen varoittaa vaarasta, jonka olemassaoloa yllättävän moni ei vielä tälläkään hetkellä tunnista.

Mutta olemmehan saaneet lukea uutisista, että Pariisin ilmastokokouksen osanottajat ovat heitelleet ylävitosia sen kunniaksi, että vihdoinkin on saatu aikaan oikeudellisesti sitova ja kaikkia maita sitova ilmastosopimus.

Toivottavasti näemme hömötiaisia tulevaisuudessakin. MJA

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 16.12.2015.

Kuva on otettu 1.1.2009 Lopen Kaakkomäenkulmalla olevalla kesämökillämme.

Villisiat

Eräs lukija viestitteli, että villisiat saattavat tonkia komposteja.

Eipä tullut aikaisemmin mieleeni, mutta onhan se mahdollista.

Olen jopa onnistunut saamaan kuvan villisioista. Julkaisen sellaisen nyt tässä.

Valokuva villisioista on otettu Janakkalan Piilonkulmalla 22.4.2013. Tuohon aikaan niitä liikkui varsin runsaasti Lopen-Rengon-Janakkalan seuduilla.

Tämä kuva on julkaistu aikaisemminkin tällä sivulla. MJA

Myllätty komposti

Tässä päivänä muutamana menin käymään mökillä Lopen Kaakkomäenkulmalla. Kaikki oli muuten ihan ok, mutta kompostia reunustavat aidat oli rikottu ja komposti oli myllätty mullin mallin.

Mielikuvitus se siinä alkoi laukata. Karhuko se siellä oli käynyt vai ehkäpä susi?

Virittelin sitten riistakameran kompostin viereen siinä toivossa, että tuntematon vierailija vierailisi toistamiseenkin siellä.

Muutaman päivän ja yönkin riistakamera haisteli kompostia, mutta mitään erityistä ei selvinnyt. Jonkun kerran kameran muistikortille tarttui tinttejä, närhiä ja sen sellaisia, mutta kompostin myllääjä jäi arvoitukseksi.

Koboltinsininen hetki

Oli ilta marraskuun loppupuolella Lopen Ojajärven rannalla. Taivas oli lännen puolella pilvetön. Idän puolella se oli ohuen ja hiljalleen repeilevän pilviverhon suojissa.

Maisemaa maalailivat koboltinsinisestä violettiin vivahtavat värit. Ikään kuin lievittääkseen pimeyttä kuu maalaili pilvien rakosista järven väreilevään pintaan kynttilän liekin kaltaisen kuvion. Tunnelma oli suorastaan runollinen: ikään kuin oltaisiin talven kynnyksellä.

Mutta vaikutelma haihtui nopeasti. Muutamassa vuorokaudessa taivas peittyi paksuun harmaaseen pilviverhoon, joka ripotteli raskasta tykkylunta puiden oksille. Lumi taivutteli puita sähkölinjoille ja puut puolestaan katkoivat sähköt tuhansilta talouksilta.

Seurausta ilmaston lämpenemisestäkö?

Varmaankin niin. Toivottavasti nyt marraskuun viimeisenä päivänä Pariisissa alkavassa ilmastokokouksessa saadaan vihdoin aikaan ilmaston lämpenemistä ehkäisevä oikeudellisesti sitova sopimus.

Olisi rohkaisevaa, jos Pariisista saataisiin vaihteeksi hyviäkin uutisia. MJA

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 2.12.2015

Kuva on otettu Lopen Ojajärvellä 23.11.2015

Marraskuu 2014

Kuva on otettu marraskuussa 2014 Lopen Kaakkomäenkulmalla.

Silloin siellä oli lumi maassa jo marraskuussa. MJA

Sain postia

Sain postia
.
Aamupostin 21.11.2015 ilmestyneessä lehdessä nimimerkki Lukija pyytää minua luettelemaan kristikunnan suorittamat joukkosurmat, jotka ovat samankaltaisia kuin muslimimilitanttien 13.11.2015 Pariisissa ja 9/11 New Yorkissa suorittamat joukkosurmat.

Nimimerkki Lukija viitannee Riihimäen seudun viikkopostissa otsikolla Särkynyt silta 18. 11.2015 julkaistuun juttuuni.

Jutussani en kertonut, mitä kristikunnan tekemiä tuhoamistoimia tarkoitan.

Nyt kerron.

Aluksi on syytä määritellä, mitä kristikunnalla tarkoitan.

Kristikunnalla tarkoitan kirkkojen jäsenkuntaa, joka kuuluu mihin tahansa kristilliseen kirkkokuntaan.

Jos huomattava joukko kristillisen kirkkokunnan jäseniä liittyy armeijaan ja osallistuu sen riveissä sotatoimiin, jotka aiheuttavat tuhoa, niin silloin kristikunta syyllistyy tuhoamistoimiin.

Yhdysvallat, Ranska ja tällä hetkellä myös Venäjä pommittavat Syyriaa tarkoituksenaan tuhota Isis. Ne kaikki, nykyään jopa Venäjä, ovat kristikuntaan kuuluvia valtioita. Useimmat niiden armeijoihin kuuluvista sotilaista ovat kristittyjä. Siis kristikunta sotii muun muassa Syyriassa.

Nyt voidaan tietenkin kysyä, että mitä siinä on väärin, kun Isisin taistelijoita tapetaan pommein Syyriassa. Isisin taistelijahan tappavat viattomia sivullisia täällä Euroopassa. Siinähän saavat, mitä tilasivat.

Kysyn kuitenkin, rajoittuuko pommien aiheuttama tuho vain Isisin taistelijoihin. Vai voisiko olla niin, että Syyriaan pudotetut pommit tappavat nekin viattomia sivullisia.

Eittämätön tosiasia taitaa olla, että juuri näin käy Syyriassa. Siis ääri-islamilainen Isis tappaa syyttömiä sivullisia käyttäen Kalashnikoveja, kun taas kristikuntaan kuuluvat maat eli Yhdysvallat, Ranska ja Venäjä tekevät sen saman siten, että pommittaessaan Isisiä tulevat samalla pommittaneeksi myös viattomia sivullisia.

Sitä paitsi, en usko, että terrorismi voidaan eliminoida lopullisesti pommittamalla.

Yksittäisiä terroristijärjestöjä kyllä voidaan pommittamalla heikentää. Al Qaida ei enää nykyään taida olla yhtä voimakas kuin se oli syyskuussa 2011, jolloin se toteutti joukkosurman New Yorkissa.

Mutta sen sijaan on noussut Isis.

Voi hyvinkin olla, että Isiskin pommitusten vuoksi tulee menettämään voimansa.

Mutta pelkäänpä pahoin, että sen jälkeen nousee taas uusi islamistinen terroristijärjestö, jonka nimissä palavasilmäiset uskonsoturit jälleen toteuttavat omaa veristä agendaansa.

Minä uskon sillanrakentajiin. Uskon vakaasti, että sillanrakentajat ovat paljon parempia rauhanrakentajia kuin pommien pudottelijat.

Mutta mistähän me sen sillanrakentajan löydämme?

Merimetso Tiberjoella?

Lisää kuvateksti

Tuli vähän tenkkapo Roomassa Tiberjoen rannoilla.

Siellä uiskenteli tutun näköinen lintu, ihan kuin merimetso.

Minusta paikka merimetson elinympäristöksi oli outo. Suomessa merimetson tapaa esimerkiksi Turun tai Ahvenanmaan saaristossa, missä merimetsot saattavat vallata kokonaisia saaria ja elellä siellä suurissa yhdyskunnissa. Mutta että sellaisen tapaa Tiberjoessa keskellä Roomaa, tuntuu ainakin minusta jotenkin vähän oudolta.

Vai onko tämä ollenkaan merimetso? Vai voisiko se ehkä olla karimetso, joita Suomessa ei juurikaan tapaa. MJA

Kuva on otettu 6.11.2015 Roomassa.

Särkynyt silta

Mistä tullaan muistamaan vuoden 2015 marraskuu Pariisissa? Siitäkö, että yli sata valtionpäämiestä tulee silloin sinne ja osallistuu siellä 30. marraskuuta 2015 alkavan YK:n ilmastokokouksen avajaispäivään.

Taitaapa käydä niin, että erittäin arvovaltaisesta osallistujajoukosta huolimatta vuoden 2015 marraskuuta Pariisissa ei muisteta ilmastokokouksen avajaispäivästä. Todennäköisempää on, että se muistetaan väkivaltaisesta hyökkäyksestä, jossa kiihkomilitanttien islamistien joukko surmasi summittaisesti yli 100 ihmistä ja haavoitti yli 300:a ihmistä kristikunnan sydänmailla.

Tapahtumat osoittavat, että islamissa on suuntauksia, jotka antavat kodin sellaisille kiihkeille palavasilmäisille nuorille miehille, jotka oman henkensä uhraten voivat lähteä silmittömälle tuhoretkelle kristikunnan sydänseuduille.

Tapahtumat voivat kuitenkin myös luoda sellaisen optisen harhan, että kristikunta olisi tyystin vapaa tämänkaltaisista ongelmista.

Tosiasia kuitenkin on, että myös kristikunta on historiansa aikana syyllistynyt aivan yhtä silmittömään tuhoamiseen.

Näitä pohdiskellessani mieleeni tuli Roomassa sijaitseva silta nimeltä Ponte Rotto, jonka suomenkielinen nimi voisi olla vaikkapa Särkynyt Silta.

Silta on aikoinaan yhdistänyt Tiberjoen vastakkaiset rannat toisiinsa. Tänään se ei enää sitä tee, sillä sillan kumpikaan pää ei ulotu joen rantaan asti. Ponte Rottosta ei nykyään ole jäljellä mitään muuta kuin yksinäinen holvikaari keskellä Tiberjokea. Silta ei johda mistään mihinkään.

Näyttää siltä, että monien uskontojen välillä on vuolaan ja usein tulvivan virran kaltainen juopa eikä virrassa ole muuta kuin Ponte Rotto eli Särkynyt Silta. Yksinäinen holvikaari keskellä virtaa ei voi yhdistää ihmisiä, jotka ovat tulvivan virran vastakkaisilla puolilla.

On rakennettava uusi silta Särkyneen Sillan sijaan. MJA

Kuva Ponte Rottosta, joka on kuvassa etuvasemmalla, on otettu 6.11.2015

Kottaraiset Roomassa

Oli marraskuinen ilta Roomassa vuonna 2015. Sveta, Dima, Leena ja minä kuljeksimme pitkin Tiberjoen rantoja Roomassa.

Noin kello 18:n aikoihin ilmestyi taivaalle tuhansia lintuja käsittävä parvi. Aikansa ne siellä lentelivät. Sitten laskeutuivat Tiberjoen varrella oleviin lehtipuihin sirkuttelemaan.

Aikamme siinä kävelimme lehtipuiden siimeksessä ja kuuntelimme tuota omituista sirkutusta.

Mutta mitä tapahtui? Hetken kuluttua puiden oksilta alkoi päällemme putoilla pieniä kovapintaisia kakkaroita. Siirryimme heti pois puiden alta.

Mistä oli kysymys? Ehkäpä tässä kolmantena oleva kuva kertoo kaiken. Kuvan auto oli ilmeisesti edellisenä iltana pysäköity lehtipuun alle. Kuten kuvasta näkyy, seuraavana päivänä se oli aika sottaisessa kunnossa. Auton sottainen kunto oli lehtipuussa yöpyneiden kottaraisten tekosia. Kottaraiset ilmestyivät iltaisin suurin piirtein kello 18:n aikaan parveilemaan Rooman ylle. Aikansa siellä parveiltuaan ne laskeutuivat lehtipuihin, missä ne viettivät yönsä. Aamulla ne sitten häipyivät jonnekin maaseudulle ja palasivat taas illalla kaupunkiin.

Ensimmäisessä kuvassa on kottarainen, joka on kuvattu Riihimäen Sammalistonsuolla 23.5.2015. Toisena on kuva Roomassa parveilevista kottaraisista. Tämä kuva on otettu 8.11.2015 Roomassa. Kolmantena on tuo sottainen auto. Myös tämä kuva on otettu 8.11.2015 Roomassa. MJA

Lähdetään naakimaan

Mikko naakii Rengon rajalla

Mitä se tarkoittaa, kun lähdetään naakimaan metsälle.

No, se tarkoittaa sitä, että metsästäjä etsii sellaisen paikan metsästä, jossa oletettavasti on hirviä kuuloetäisyydellä. Siellä sitten metsästäjä alkaa matkia hirven ääntä houkutellakseen sen hyvälle ampumahollille.

Minulla on kaveri nimeltä Mikko, jolle naakiminen on tuttua puuhaa. Mikko tosin ei ole koskaan ampunut hirveä, mutta naakimista hän on harrastanut pitkään.

Siinäpä sitten juolahti mieleeni, että naakimista voisi soveltaa muunkinlaiseen tarkoitukseen kuin metsästämiseen. Naakimalla nimittäin voisi houkutella hirven hyvälle hollille valokuvan ottamista varten.

Niinpä varhain eräänä aamuna läksimme Mikon kanssa metsälle. Mikko naaki ja minä olin valmiina passissa kameran kanssa.

Vaan eipä tullut hirvi sillä kertaa näkyviin, vaikka luulisi, että tokihan sen mieluummin kannattaisi tulla valokuvattavaksi kuin ammuttavaksi.

Lohduttauduin kuitenkin sillä, eihän se metsästäjäkään aina saa saalista, kun metsään menee. Ei sitä sitten paljoa kannata surra, jos joskus silloin tällöin kuvakin jää ottamatta. MJA

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 4.11.2015.

Kuva on otettu 27.10.2015 jossakin Rengon ja Janakkalan rajamailla.

Riihimäki by night

Oli yö, jolloin revontulet kotikaupungin yllä sekottuivat kuutamoon ja kelmeinä loistaviin katuvaloihin.

Kuva on otettu 7.10.2015 Riihimäen Sammalistonsuolla. MJA

Blue moon

Tätä maisemaa katsellessani mieleeni juolahti laulu, joka varmaankin aika monelle meistä on tuttu: Blue moon, you saw me standing alone. Eli vapaasti suomennettuna tämä tarkoittaa: sininen kuu, täällä mä steppailen yksikseni.

Mutta mikä se oikeastaan on tämä sininen kuu?

No ainakaan se ei ole kuu, joka väriltään olisi sininen. Näin asia on siitäkin huolimatta, että googlen kuvahaku antaa tulokseksi runsaasti väriltään sinisiä kuita, kun kirjoitat hakukenttään sanat sininen kuu taikka blue moon.

Viimeksi meillä oli mahdollisuus nähdä sininen kuu täyden kuun aikaan 31 heinäkuuta 2015.

Miksi sitä sanottiin siniseksi, vaikka väriltään se oikeastaan oli aivan samanlainen kuin kuu yleensäkin on?

No, tuota heinäkuun viimeisen päivän täysikuuta edeltävä täysikuu ilmestyi taivalle 2. heinäkuuta 2015. Viime heinäkuussa meillä siis oli mahdollisuus nähdä kaksi täyttä kuuta saman kuukauden aikana.

Juuri tästä on kysymys, kun puhutaan sinisestä kuusta. Siis jos täysikuu ilmestyy taivaalle kahdesti saman kuukauden aikana, sitä jälkimmäistä täysikuuta kutsutaan siniseksi kuuksi.

Mutta miten on mahdollista, että joskus silloin tällöin voimme nähdä kaksi täyttä kuuta saman kuukauden aikana?

Syy on se, että kuun vaiheet ja kalenterivuosi jossakin määrin eroavat toisistaan. Tämä eroavuuden vuoksi me yleensä näemme täyden kuun kerran kuukaudessa, mutta kerran kolmessa vuodessa voimme nähdä kaksi täyttä kuuta saman kuukauden aikana.

Tässä kuvassa oleva kuu ei ole sininen kuu, sillä se on kuvattu 26.10.2015. Tämän vuoden lokakuussa täysikuu ilmestyy taivaalle vain yhden kerran. Eikä tämä oikeastaan ole edes täysikuu, sillä täysikuu ilmestyy möllättämään taivaalle vasta huomenna 27.10.2015. Mutta kuvan tunnelma on kyllä aika sininen eli blue. MJA

Kuva on otettu Valajärven rannalla jossakin Rengon ja Janakkalan rajamailla.

Kesämökki

Kesämökkimme oli kutakuinkin luonnontilassa kesällä 1977, jolloin tämä kuva on otettu.

Mökki oli silloin ollut asumattomana ja tyhjillään seitsemän vuotta. MJA

Pohjan portit avoinna

Oli keskiviikko 7. lokakuuta 2015 Riihimäen Sammalistonsuolla. Pohjan portit olivat sepposen selällään luoteesta aina itään asti.

Pohjan portit, mitä ne ovat?

No, suomalaisessa kansanperinteessä revontulia saatetaan kutsua nimellä Pohjan portit.

Sanotaan, että matkalainen tietää olevansa lähellä Pohjolaa, kun näkee yössä loimottavat pohjoiset roihut eli revontulet. MJA

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 21.10.2015

Tukkakoskelo

Olipa kerran sankka metsä, metsän keskellä lampi ja lammella tukkakoskelo.

Sitten tuli moto ja parturoi sen sankan metsän siitä lammen ympäriltä.

Niin hävisi sankka metsä. Eikä lammellakaan ole sen koommin nähty tukkakoskeloa.

Että sen pituinen se tarina.

Kuva tukkakoskelosta on otettu 10.7.2010 Lopen Keravanlammilla, joka sijaitsee Lopen Kaakkomäellä olevan kesämökkimme läheisyydessä. MJA

Kamera laukkuun ja menoksi

Eilen kuuntelin aikani kuluksi radiota. Siellä joku pohjoisessa Suomessa asuva kaveri - nimeä en valitettavasti tullut painaneeksi mieleen - selitti, ettei koskaan varmuudella ennusta, voiko tulevana yönä nähdä revontulia. Mutta nyt tänään hän sanoi tekevänsä poikkeuksen. Hänen mukaansa oli jotakuinkin varmaa, että ensi yönä nähtäisiin revontulia.

Siinä vähän ennen iltakahdeksaa avasin netistä sivunhttp://aurora.fmi.fi/public_service/, ja havaitsin, että Nurmijärven geofysiikan observatoriossa niin sanotusti tolpat olivat tapissa.

Ei siinä sitten muuta kuin kamera laukkuun ja kolmijalka kainaloon ja menoksi.

Päädyin jonnekin Lopen Ojajärven länsirannalle kuvaamaan, miten pohjoiset tulet leimusivat taivaalla. MJA

Kuva on otettu 7.10.2015.

Anttilan etsimeen osunut ilves – kahdesti

Riihimäkeläisen luontokuvaajan Matti Anttilan haaveena on, 

että joku päivä kameran etsimeen astuisi susi. Eläinten lisäksi

Anttila kuvaa paljon maisemia sekä luonnonilmiöitä, kuten

ukonilmoja ja revontulia.

Hyvä luontokuvaaja pitää kameran laukaisuvalmiina.

Viikkouutisten luontokuvista ja -jutuista tuttu riihimäkeläinen Matti Anttila innostui aikoinaan ottamaan kameran mukaan metsäretkille. Syttyi kipinä luontokuvaukseen. Suurin osa Anttilan kuvista on otettu Lopen Kaakkomäellä miehen kesämökin lähistöllä.
– Siellä saa upeita maisemakuvia. Hienoja kuvia olen kuvannut myös Lopen Luutasuolla, Riihimäen Sammalistonsuolla ja Tervakosken Toivonsuolla.

Suolla asteleminen saattaa tosin vaatia veronsa. Nauraen hän kertoo kerran molskahtaneensa suohon kainaloitaan myöten eräänä syystalvena.
– Onneksi siinä oli puunkäkkärä, jonka avulla sain kiskottua itseni ylös. Harmitti vain kun kamera meni rikki.

Maisemien lisäksi Anttila tykkää kuvata luonnonilmiöitä: revontulia, ukkosmyrskyjä, superkuuta.
– Superkuulla tarkoitetaan ilmiötä, jossa kuu on lähellä maata, noin 356 000 kilometrin päässä maan keskipisteestä. Syntyy optinen harha, jolloin kuu on 14 prosenttia kirkkaampi kuin tavallisesti.

Hienoimmat hetket liittyvät useimmiten eläimiin. Kuten sekin aamuinen kahvihetki mökin pihamaalla, kun ilves pysähtyi viereiselle metsätielle, 30 metrin päähän tuijottamaan kahvinjuojaa.
– Minulla on tapana pitää mukana kameraa jalustalle valmiiksi asennettuna, joten ehdin ottaa muutaman kuvan ennen kuin ilves juoksi tiehensä. Sen täytyi olla nuori yksilö. Vanhemmat ovat paljon arempia.

Ilveksiä on tavattoman vaikea nähdä ja ihminen voi kulkea koko ikänsä metsissä niitä koskaan näkemättä. Anttila on saanut kuvia ilveksestä mökkinsä lisäksi myös Toivansuolla.
– Olin silloin lintutornissa, joten ilves ei huomannut minua. Mutta heti kun suljin loksahti, juoksi se tiehensä.

Sellaiset hetket ovat hienoja.
– Onhan karhujakin hieno kuvata, mutta niitä kuvataan tavallisesti piilokojusta haaskalla. Se ei ole haastavaa. Kuka tahansa saa hyviä kuvia, kunhan karhu tulee vain paikalle. Yllättävät tilanteet ovat paljon hienompia.

Hyvä luontokuvaaja pitääkin kameransa aina laukaisuvalmiina.
– Kun tilanne on päällä, ei siinä ehdi ruveta kaivelemaan kameraa esille. Tilanteet menevät muuten ohitse.

Jutun on kirjoittanut Mia Lagström ja se on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 7.10.2015.

Kyhmyjoutsen lensi Raippaluodossa

Jos täällä Riihimäen, Hyvinkään tai Lopen seudulla bongaat suurikokoisen valkoisen joutsenen, kysymyksessä suurella todennäköisyydellä on laulujoutsen, tuo Suomen kansallislintu.

Jos sen sijaan kuljeskelet esimerkiksi Turun saaristossa tai vaikkapa Pohjanlahden rannikkoseudulla ja siellä bongaat suurikokoisen valkean joutsenen, kysymyksessä voi hyvinkin olla kyhmyjoutsen, joka meidän kotikulmillamme täällä Hämeessä on huomattavasti harvinaisempi kuin laulujoutsen mutta joka rannikkoseuduilla on lähestulkoon yhtä tavallinen näky kuin laulujoutsenkin.

Mutta miten erottaa laulujoutsenen kyhmyjoutsenesta, jota Suomessa vieraslajiksikin on kutsuttu.

Kyhmyjoutsenella on oranssiin vivahtava punertava nokka, jonka tyvessä nokan yläpuolella on musta kyhmy. Laulujoutsenen nokka puolestaan on kärjestä musta ja tyvestä kirkkaan keltainen.

Kuvassa oleva kyhmyjoutsen lentää Mustasaaren Raippaluodossa, siis rannikkoseudulla. MJA

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 7.10.2015.

Kuva on otettu 23.9.2015 Mustasaaen Raippaluodossa pisteessä N63.35917, E21.29663.

Sain viestin

Sen mukaan sivulla "Matin luontokuvat" olevaa 28.9.2015 julkaistua kuvaa Lopen kirkon tornista ei mitenkään ole voitu ottaa noin 6,5 kilometrin etäisyydeltä.

Kuva on otettu Lopen Ojajärven pohjoisrannalta, jonne valaistu kirkontorni varsin hyvin varhain aamuyöllä näkyi. Kuva on otettu 28.9.2015 polttoväliltään 500 millin objektiivilla, joka oli kiinnitettynä ns. pikkukennoiseen kameraan. Kameran rajauskerroin oli 1,5. Polttoväli vastaa näin ollen 750 milliä (=1,5x500). Etäisyyyden mittasin netissä olevasta Fonectan kartasta, ja sen mukaan etäisyys linnuntietä mitattuna oli n. 6,5 kilometriä. Lisäksi kuvaa on hieman suurennettu rajaamalla sitä kuvankäsittelyohjelmalla.

Samassa viestissä epäiltiin, samalla sivulla oleva 11.9.2015 julkaistu kuva harmaahaikarasta on manipuloitu siten, että harmaahaikara on lisätty kuvan taustaan kuvankäsittelyohjelmaa hyväksi käyttäen.

Ei ole lisätty. Riihimäen Sammalistonsuolla ollut harmaahaikara lähti ilmeisesti aivan sattumoisin lentämään suoraan minua kohti. Kuvan ottamisen hetkellä istuin autossa ja otin kuvan auton avoimesta sivuikkunasta. Tätäkin kuvaa on hieman suurennettu rajaamalla.

Olen kyllä harrastanut ns. manipulointiakin, mutta kuvatekstissä kerron aina, että kuva on tehty kuvankäsittelyohjelmaa hyväksi käyttäen.

Laitan tähän tuon moottoripyöräkuvan, joka niin sanotusti on manipuloitu. Laitan oheen myös ne kuvat, joita kuvan tekemiseen on käytetty.

Tuossa seuraavassa jutussa "Närhi lentää triplana" kerron ajatuksiani kuvien manipuloinnista. MJA

Superkuuta kuvaamassa

Tänään oli superkuun pimennys.

Vaan eipä onnistunut kuvan ottaminen ainakaan minulta. Superkuu oli täällä Riihimäen ja Lopen seudulla raskaan pilviverhon peitossa.

Mutta kuvan ottaminen Lopen kirkon tornista onnistui.

Uskokaa tai älkää, mutta kuva on otettu Ojajärven pohjoisrannalta Jurvintieltä noin 6,5 kilometrin etäisyydeltä. Kirkon valaistu torni näkyi pimeässä sinne asti.

Kuvaa on vähän rajattu mutta muuten kuvan kanssa ei sen kummemmin ole kikkailtu. MJA

Kuva on otettu 28.9.2015 pisteestä N60.77644, E24.44737.

Merikotka Raippaluodossa

Kaverini Tadesse Aga ja Seppo Hietaharju sekä minä seisoskelimme Raippaluodossa pisteessä N63.282544, E21.336273 tarkoituksenamme kuvata harmaahaikara, joka seisoskeli eräällä kivellä meren äärellä.

Emme onnistuneet. Harmaahaikara nousi siivilleen ja lensi pois ennen kuin ehdimme kuvata sen.

Eika aikaakaan, kun merikotka siihen ilmestyi halkomaan teräksenharmaata syystaivasta.

Kuva on otettu 23.9.2015 Mustasaaren Raippaluodossa. MJA

Kurki-invaasio Söderfjärdenissä

Tässä päivänä muutamana vähän aikaa sitten puhelimeni pärähti soimaan. Se oli kaverini Tadesse Aga, joka sieltä soitti.

"Nyt, Matti, tule Vaasaan. Kurjet ovat saapuneet Söderfjärdeniin."

No mitäpä lintumies siinä muuta voi tehdä kuin mennä, kun kutsu kuuluu.

Ja oikeassa oli Tadesse. Seisoskelimme viime tiistai-iltana Söderfjärdenin meteoriittilaakson lintutornissa ja katselimme aivan huikeaa näytelmää. Kurkia oli tuhatmäärin einestämässä laaksossa. En koskaan eläissäni ole nähnyt yhtä paljon kurkia kokoontuneena samanaikaisesti yhteen ja samaan paikkaan.

Noin kello 18:n aikaan alkoi tapahtua. Kurkien tuhatpäinen orkesteri alkoi soittaa pasuunoitaan. Ensin vain muutama kurki nousi siivilleen, sitten muutama lisää, ja hetken kuluttua kaikki kurjet olivat siivillään. Lopulta taivaalla oli samanaikaisesti niin paljon kuria, että aloin ihmetellä, miten ne kaikki sinne mahtuivat törmäämättä toisiinsa.

Aikaa kului noin 15-20 minuuttia. Siinä ajassa kurjet olivat lähteneet. Laakso oli hiljainen taas. MJA

Kuva on otettu Söderfjärdenin meteoriittilaaksossa 22.9.2015

Padonrakennusinsinöörit asialla

Seisoskelin kaverini Mikon kanssa Lammin Evolla eräällä sillalla, jonka alla virtaava vesi oli nousut niin, että siltarumpu oli joutunut kokonaan veden valtaan.

"Mikähän tuohon on syynä", ihmettelin.

Mikko osoitti sormellaan alavirran suuntaan, ja totesi, että amerikanmajavathan ne siellä ovat temmeltäneet. Vajaan sadan metrin päässä häämötti majavien puista tekemä patorakennelma, joka nosti hämmästyttävän tehokkaasti veden pintaa padon yläpuolella.

Lähdimme Mikon kanssa tutkimaan patoa. Havaitsimme, että veden pinta padon yläpuolella oli jopa metrin korkeammalla kuin alapuolella.

"Katsopas tuota", sanoi Mikko ja osoitti patoa, "pato on rakennettu vastavirran suuntaan kuperaan muotoon. Virtaava vesi aiheuttaa painetta padon keskiosaan niin, että kuperan muodon vuoksi padon reunaosat painuvat yhä tiukemmin puron rantapenkereitä vasten. Tuosta ovat patorakennusinsinööritkin ottaneet oppia."

Mutta onko tuosta patojen rakentelemisesta sitten mitään hyötyä? Senhän vuoksi voi syntyä suuriakin patoaltaita, jotka saattavat vaikuttaa paljonkin alueen luonnontilaan.

Selvää on, että patoaltaat ikään kuin soistavat ympäristöä. Ne vaikuttavat toisaalta niin, että soistuva ympäristö saattaa muodostaa monille eläin- ja eliölajeille suotuisan elinympäristön, ja toisaalta niin, että tuottava talousmetsä soistumisen vuoksi muuttuu metsätalouden kannalta ajateltuna vähemmän tuottavaksi.

Siinä sitten sopii pohtia, kummatko ovat merkittävämmät, hyödytkö vai haitat. MJA

Juttu on julkaistu Riihmäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 23.9.2015.

Kuva on otettu Lammin Evolla 17.9.2015.

Kurjet Söderfjärdenissä

Kuva kurjista on otettu 13.9.2015 Söderfjärdenin niin sanotussa Meteoriittilaaksossa, joka sijaitsee lähellä Vaasaa.

Syysmuuton aikaan kujet levähtävät runsaslukuisesti laaksossa. MJA

Harmaahaikarat muuttopuuhissa

On syksy ja linnut ovat muuttopuuhissa.

Riihimäen Sammalistonsuolla oli 10.9.2015 tavaton määrä töyhtöhyyppiä ja muutama harmaahaikara. MJA

Superkuu Lopella

Siellä se möllöttää, noin 385 000 kilometrin päässä maan keskipisteestä mitattuna. Superkuu kuvattuna Lopen Ojajärven rannalla. MJA

Kuva on otettu 30.8.2015 Lopella Ojajärven rannalla pisteessä N60.75999, E24.43570 

Halla hiipii nurkkiin

Oli elokuun viimeinen ilta. Olin kapuamassa tiheän koivunsäippipensaston läpi Lopen korkeimman kohdan eli Kaakkomäen huippulle.

Kädessäni kannoin kolmijalkaa, repussa kameraa ja 500 millin objektiivia. Kantamukseni tuntui painavan aivan vietävästi. Samalla kävin tappioon tuomittua taistelua hirvikärpästen armeijaa vastaan, joka äärimmäisen sinnikkäästi pyrki iholle. Matkanteko tuntui kutakuinkin sietämättömältä, mutta huipulle oli päästävä.

Ja miksi?

Säätietojen mukaan ilta tulisi olemaan pilvetön ja taivaalle tulisi ilmestymään superkuu. Ajattelin, että korkealta Kaakkomäen huipulta näen sen suurena punaisenkarvaisena levynä taivaanrannalla koillisessa.

Ja vielä mitä? Kaakkomäen huipulla kasvoi koillisen suunnassa korkea männikkö, jonka takaa ei taivaanranta näkynyt.

Superkuu näkyi vasta, kun se oli jo noussut korkealle taivaalle. Siellä se ei enää näytä suurelta pyöreältä punaisenkarvaiselta levyltä, vaan pieneltä kirkkaalta keltaiselta pallolta. Yhtä hyvin olisin voinut kuvata superkuun omalta kotipihaltani.

Hiukan pettyneenä päätin laskeutua alas Kaakkomäeltä.
Mutta mitä näinkään auringonlaskun suunnassa läntisellä taivalla?
Taivas loisti oranssisena ja peltoaukeat peittyvät kaikenkattavaan harmaaseen usvaan.

Sieltäköhän se talvihalla vähitellen hiipii nurkkiin? MJA

Kuva on otettu 30.8.2015 Lopen Kaakkomäellä pisteessä N60.74203, E24.35686.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkoutisissa 9.9.2015

Vipinää kalasääsken pesässä

Kaverini Hannu oli löytänyt kalasääsken pesän. Se oli korkealla männyn latvassa saaressa, joka sijaitsi eräällä eteläsuomalaisella järvellä.

Saaren ja sitä vastapäätä olevan mantereen erotti toisistaan noin sadan metrin levyinen kapeikko. Järven mantereen puoleinen ranta kohosi vedestä jyrkästi jotakuinkin kalasääsken pesäpuuna olevan männyn latvan tasalle. Mantereen puoleiselta rannalta oli helppo kuvata pesässä vielä sillä hetkellä majailevien kolmen kalasääskenpojan elämää, jotka selvästi jo tekivät lähtöä maailmalle. MJA

Kuva on otettu 1.8.2015 erään eteläsuomalaisen järven rantakalliolta

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 26.8.2015.

Bambi

Mikä eläin se oikeastaan oli Bambi, joka oli Walt Disneyn tunnetun animaatioelokuvan päähahmo?

No, se oli valkohäntäkauriin vasa (vai pitäisikö sanoa valkohäntäpeuran vasa).

Tänään pari sellaista tuli hengailemaan aivan Janakkalan Tervakoskella sijaitsevan Toivansuon lintutornin juurelle. MJA

Kuva on otettu 17.8.2015

Olo on kuin taikurilla

Eräänä päivänä huomasin istuvani kaksipaikkaisen ASK-21 purjekoneen etuistuimella noin 600 metriä Räyskälän lentokentän yläpuolella. 

Ennen koneeseen istuutumista olin suureksi yllätyksekseni joutunut pukemaan päälleni laskuvarjon, mitä en eläissäni ole koskaan aikaisemmin tehnyt.

Pilottini Reijo Mäkeläinen, joka ohjasi konetta takaistuimelta, oli antanut minulle pari minuuttia kestäneen pikakurssin siitä, miten laskuvarjo tarpeen tullen oli avattava. Silti epäilin, että tokkopa edes pääsisin ulos ilmassa kieppuvasta koneesta, jos tarvetta laskuvarjon käyttämiseen sattuisi ilmenemään.

Mutta Reijo lohdutteli minua toteamalla olevansa varma siitä, että koneesta tosipaikan tullen tullaan ulos todella nopeasti.

Mitäpä minä siihen. Sanottava kuitenkin on, että hinauskoneen lähtiessä vetämään purjekonetta taivaalle tunsin olevani kuin taikuri, joka itsekin hämmästyi tekemäänsä temppua.

Alkuvaiheessa lentäminen tuntui jotenkin vähän pomppuiselta, mutta mitä korkeammalle päästiin, sen tasaisemmaksi meno muuttui. Kun hinauskoneen vaijeri vihdoin irrotettiin, tuntui hetken aivan siltä, kuin kone olisi pysähtynyt kokonaan ilmassa, vaikka kone nopeusmittarin mukaan eteni noin 90 kilometrin tuntivauhdilla.

Moottorikoneisiin verrattuna purjekoneen äänimaailma on todella seesteinen, ja keskustelu koneessa tapahtui ilman apuvälineitä. Oli aivan helppo kuulla, kun Reijo selvitteli minulle erilaisia lentämiseen liittyviä asioita. Siinä jutellessa ja maisemia ihaillessa jännityskin pikkuhiljaa katosi ja olo alkoi vähitellen tuntua suorastaan rennolta.

Kuvassa näkyy etualalla Lopen Räyskälän kylä. Kuvan oikeassa reunassa on Kaartjärvi.

Lähinnä horisonttia äärimmäisenä vasemmalla siintää yli 10 kilometrin etäisyydellä oleva Tammelan Pyhäjärvi ja siitä oikealle Kuivajärvi, jonka rannoilla sijaitsee muun muassa Tammelan Portaan kylä.

Kuvan keskikohdasta hieman vasempaan näkyy Räyskälän lentokenttä, ja lentokentän oikeanpuoleisen kiitotien päässä on Särkijärvi. Särkijärvestä suoraan ylöspäin näkyy Oksjärvi, joka sekin on kuvauspaikasta noin 10 kilometrin päässä. MJA

Kuva on otettu Lopen Räyskälässä 5.8.2015

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 12.8.2015.

Tolpassa

Tolpassa

Kuvassa kone on nosteessa, jota myös tolpaksi tai tintiksi kutsutaan.

Kuvasta ilmenee, että koneen nousunopeus on 2 metriä sekunnissa (mittari ylhäällä vasemmalla), nopeus vähän yli 80 km/ h,(mittari ylhäällä oikealla) ja korkeus vähän alle 600 metriä (toinen mittari oikealta alhaalla)..

Reijo Mäkeläinen alias Tikli selvitteli asiaa seuraavasti:

"Hei

Tätä ylöspäin vievää ilmavirtausta sanotaan virallisesti nostoksi. Eli on nostavaa ja laskevaa. Lempinimityksiä on "tintti" "tolppa" Tolppa kuvastaa kyllä hyvin sen muotoa noin suurinpiirtein. Nostojakin on monen tyyppisiä. Pääsääntöisesti ne ovat noin suunnilleen lieriönmuotoisia. Toinen tyyppi on kuplamuotoinen joka nousee ylöspäin. Nosto ei ole säännöllinen missään vaiheessa vaan se sykkii ja on epämääräinen. Kumpupilvi ei ole noston syy vaan noston seuraus. Nosto ehtii olla aktiivinen jonkin aikaa ennenkuin se tiivistyy pilveksi. Nostojen ja sitäkautta pilvien sykli ei ole kovin pitkä. Nostoja tulee, nostoja menee. Niin käy myöskin pilville. Nostoja syntyy kun ilma lämpenee ympäristöään lämpöisemmäksi jolloin se lähtee kevyempänä kohoamaan. Lämpenemistä tapahtuu otollisessa maaperässä. Pääsääntöisesti kuivemmassa maassa johon aurinkoenergia varastoituu. Huonoimpi ovat siten vesi ja suot. Parhaita kangasmaastot kalliot ja rinteet jotka ovat aurinkoa vasten. Nostoja varten ilman tulee paikallisesti lämmetä 2-3 astetta. Ilta kun tulee häipyvät nostot ja nostoista syntyneet pilvet. Sitten onkin kirkas ja pilvetön yö

T Tikli"

MJA

Kuva on otettu Lopen Räyskälässä 5.8.2015.

Hetki ennen laskeutumista

Kuvassa olemme ylittämässä Räyskälän lentokentän luoteisreunassa olevaa Särkijärveä.

Reijo Mäkeläinen alias Tikli selvitteli kuvan tapahtumia seuraavasti:

"Kuvassa olemme finaalissa eli loppuosalla kiitotielle 12L. Matkaa kynnykselle n 300m Korkeutta n 100 metriä. (Mittari oikealla alhaalla. Yksi kierros on 1 km) Tässä kohtaa lentojarrut ovat auki jolloin koneen vajoaminen on n 5 m/s (Mittari vas ylhäällä) Koneen nopeus 110 km/h (Mittari oik ylhäällä) Lentojarrut ovat ilmajarrut jotka tulevat siiven yläosasta. Jarruilla säädetään koneen vajoamista, ei lentonopeutta. Sopivasti jarruja avaamalla saadaan kone koskettamaan maata halutussa kohtaa. Nopeusmittarin oikealla puolella on kaarto- ja kallistusmittari. Mittarissa on kuula käyrässä lasiputkessa, joka osoittaa esim vaakalennossa, että kone vaaka-asennossa. Mittarissa on myös viisari joka näyttää koneen kiertymisen horisontaalitasossa. Edellytys tälle on tietysti, että mittarin sisällä oleva hyrrä pyörii. Mittaria käytetään pääsääntöisesti pilvilennossa. Kuomussa oleva villalanka korvaa kuulan. On jopa huomattavasti tarkempi mikäli kone luistaa sivuttain. Vasemmalla alhaalla on loppuliukulaskin joka helpottaa loppuliukujen suorittamista. Se myös antaa tietoa loppuliuun optimoinnista. Korkeusmittarin oikealla puolella on magneettinen kompassi sekä sen yläpuolella FLARM törmäysvaroitin."

MJA

Kuva on otettu 5.8.2015 Räyskälässä Lopella.

Cessna 182

Elizabeth ja veljensä Samuel Aga, tyttäreni tytär Venla Vehmaa ja minä pääsimme 3.8.2015 lentämään Cessna 182 -merkkisellä lentokoneella Lopen Räyskälässä.

Kuva on otettu 3.8.2015.