Kädessäni kannoin kolmijalkaa, repussa kameraa ja 500 millin objektiivia. Kantamukseni tuntui painavan aivan vietävästi. Samalla kävin tappioon tuomittua taistelua hirvikärpästen armeijaa vastaan, joka äärimmäisen sinnikkäästi pyrki iholle. Matkanteko tuntui kutakuinkin sietämättömältä, mutta huipulle oli päästävä.
Ja miksi?
Säätietojen mukaan ilta tulisi olemaan pilvetön ja taivaalle tulisi ilmestymään superkuu. Ajattelin, että korkealta Kaakkomäen huipulta näen sen suurena punaisenkarvaisena levynä taivaanrannalla koillisessa.
Ja vielä mitä? Kaakkomäen huipulla kasvoi koillisen suunnassa korkea männikkö, jonka takaa ei taivaanranta näkynyt.
Superkuu näkyi vasta, kun se oli jo noussut korkealle taivaalle. Siellä se ei enää näytä suurelta pyöreältä punaisenkarvaiselta levyltä, vaan pieneltä kirkkaalta keltaiselta pallolta. Yhtä hyvin olisin voinut kuvata superkuun omalta kotipihaltani.
Hiukan pettyneenä päätin laskeutua alas Kaakkomäeltä.
Mutta mitä näinkään auringonlaskun suunnassa läntisellä taivalla?
Taivas loisti oranssisena ja peltoaukeat peittyvät kaikenkattavaan harmaaseen usvaan.
Sieltäköhän se talvihalla vähitellen hiipii nurkkiin? MJA
Kuva on otettu 30.8.2015 Lopen Kaakkomäellä pisteessä N60.74203, E24.35686.
Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkoutisissa 9.9.2015
No comments:
Post a Comment