Koskikara Varunteella

Tässä päivänä muutamana seisoskelin eräällä sillalla Hausjärven Puujaalla. Olin tullut tapaamaan vanhaa kaveriani koskikaraa. Se on jo vuosien ajan viettänyt keskitalven kuukaudet Varuntenkoskella, jonka yli silta johtaa. 

Ja siellä se oli tänäkin vuonna, tuo tummanruskea suurin piirtein kottaraisen kokoinen sirpakka lintu, jolla on valkoinen leukalappu. Se lenteli vedenpintaa viistäen joen suuntaisesti vuoronperään ylä- ja alavirtaan. Välillä se istahti jollekin koskessa olevalle kivelle, kääntyili siinä puolelta toiselle tehden kaiken aikaa liikettä, joka toi mieleen pikkutytön niiailun. Välillä se sukelsi veteen ja sen jälkeen pomppasi vedestä taas takaisin kivelle niiailemaan, kunnes uudelleen nousi siivilleen ja lennähti toiselle kivelle toistelemaan samoja maneereja.

Moni muu vanha tuttu tuntuu tänä vuonna syystä tai toisesta häipyneen talvimaisemasta. Onneksi ei sentään koskikara.

Kuva on otettu Hausjärven Puujaan Varuntenkoskella 18.2.2016. Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 24.2.2016.

White-throated dipper

White-throated dipper is bird of this season in Riihimäki region in Finland.

Tuuli on mahtava energiavarasto

Tuuli on mahtava energiavarasto

Se taisi olla Heikki Aarva, joka joskus 1960 -luvun alussa lauloi laulua nimeltä "Tuulella ei ole ystävää". Laulussa annetaan ymmärtää, että tuuli on jonkinlainen yksinäisyyden symboli, ilmiö, joka on luotu yksikseen kulkemaan ja laulamaan mastoissa.

Tästä voisi aivan perustellusti kuitenkin olla toistakin mieltä. Kyllä tuuli tosin mastoissakin laulaa, mutta tekeehän se toki paljon muutakin. Parhaimmillaan tuuli esimerkiksi pistää liikkeeseen tuulimyllyn siivet, jotka ennen vanhaan pyörittivät viljan jauhamiseen tarvittavia myllynkiviä tai nykyään pyörittävät vaikkapa sähkön tuottamiseen tarvittavia generaattoreita. Ja voihan tuuli tarttua vaikkapa laivan purjeisiin ja kuljettaa sen kauas merten tuolle puolen. Pahimmillaan tuuli taas saattaa ryhtyä jopa ärjymään mastoissa, jolloin se voi saattaa laivan jopa haaksirikkoon. Tai sitten se rupeaa repimään talojen kattoja irti taikka se voi tarttua puiden runkoihin niin, että metsää saattaa kaatua hehtaarikaupalla.

Kun tuuli pyörittelee myllyn siipiä tai liikuttelee laivoja merellä, silloin sillä varmaankin on paljonkin ystäviä. Mutta jos se ryhtyy ärjymään, repimään kattoja irti tai tekemään tuhojaan metsissä, silloin ystävät saattavat olla vähissä.

Mutta onpa asia niin tai näin, tuuli joka tapauksessa on mahtava energiavarasto. MJA

Kuva on otettu Nilsiän Sänkimäessä 30.1.2016.

Tuuli on mahtava energiavarasto

Tuuli pyörittelee sähkögeneraattoreita Ahvenanmaan saaristossa.

Kuva on otettu 2.8.2007.

Tuuli on mahtava energiavarasto

Tuuli tuuli liikuttelee purjevenettä Turun saaristossa.

Kuva on otettu 2.8.2007.

Vesi-tuo mystinen elementti

Amatöörilimnologi tarkkaili laivan kannella nopeasti jäähtyvän Suomenlahden vettä. Päässä pyöri ajatus, että siinäpä vasta ihmeellinen ja vähän mystinenkin aine. Se voi esiintyä kolmessa eri olomuodossa: kiinteänä aineena eli jäänä, kaasumaisena aineena eli höyrynä sekä nesteenä. Ja tässä nyt, kun pakkanen pureksi amatöörilimnologin poskia, nämä kaikki olomuodot olivat läsnä. Suomenlahti aaltoili vielä vapaana jääkahleista, mutta merestä nousi sankka vesihöyrymäinen pilvi ja jää oli jo alkanut tiivistyä laivan kansirakenteisiin.

Puhdas vesi jäätyy normaalipaineessa nollassa celsiusasteessa. Teoriassa paine vaikuttaa jäätymispisteeseen niin, että suuressa paineessa veden jäätymispiste on matalampi kuin pienessä paineessa. Teoriassa siis makea vesi jäätyy esimerkiksi Mount Everestin huipulla plusasteisena mutta nolla-asteisena merenpinnan tasolla, koska merenpinnan tasolla on korkeampi paine kuin Mount Everestin huipulla. Tämän ilmiön käytännön vaikutus on kuitenkin vähäinen. Paine-eron vähäisyydestä johtuen makea vesi Mount Everestin huipullakin jäätyy suurin piirtein nollassa celsiuksessa kuten merenpinnan tasolla.

Myös veden suolapitoisuus vaikuttaa jäätymispisteeseen niin, että mitä suolaisempaa vesi on, sen alempi myös jäätymispiste on. Esimerkiksi vähäsuolaisen Itämeren jäätymispiste vaihtelee miinus 0,2-0,8 celsiusasteen välillä.

Kun veden lämpötila saavuttaa 100 celsiusastetta, se alkaa kiehua. Paine vaikuttaa kuitenkin myös veden kiehumispisteeseen. Mitä suurempi paine on, sen korkeampi myös veden kiehumispiste on.

Esimerkiksi Mount Everestin huipulla vesi kiehuu jo noin 70:ssä celsiusasteessa, kun taas merenpinnan tasossa se kiehuu vasta 100:ssa celsiusasteessa.

Mitenkähän mahtaisi onnistua perunoiden keittäminen Mount Everestillä? MJA

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 27.1.2016.

Urpiaiset

Tuntuu siltä, että talvilintujen lajivalikoima on muuttunut aikaisempaa köyhemmäksi. Tänä talvena esimerkiksi kesämökkimme ruokintapaikalla käy enimmäkseen tali- ja sinitiaisia sekä närhiä ja käpytikkoja. Tuiki tavallinen ja kaikkien tuntema hömötiainen on selvästi aikaisempaa harvinaisempi vieras, ja kuusitiainen, joka sekin aikaisemmin kävi päivittäin syömässä auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä lintulaudoillamme, näyttää tänä talvena olevan harvinaisuus. Harmaapäätikkaa en ole tänä talvena bongannut kertaakaan ja urpiainen on pysytellyt poissa sieltä jo useampia vuosia.

Mutta vuosi 2007 oli hyvä urpiaisvuosi. Silloin niitä saattoi bongata ruokintapaikalla miltei päivittäin.

Tätä kuvaa urpiaisista ei kuitenkaan ole otettu kesämökillämme vaan Turengin sokeritehtaan läjitysalueella 3.2.2007