Tässä päivänä muutamana seisoskelin eräällä sillalla Hausjärven Puujaalla. Olin tullut tapaamaan vanhaa kaveriani koskikaraa. Se on jo vuosien ajan viettänyt keskitalven kuukaudet Varuntenkoskella, jonka yli silta johtaa.
Ja siellä se oli tänäkin vuonna, tuo tummanruskea suurin piirtein kottaraisen kokoinen sirpakka lintu, jolla on valkoinen leukalappu. Se lenteli vedenpintaa viistäen joen suuntaisesti vuoronperään ylä- ja alavirtaan. Välillä se istahti jollekin koskessa olevalle kivelle, kääntyili siinä puolelta toiselle tehden kaiken aikaa liikettä, joka toi mieleen pikkutytön niiailun. Välillä se sukelsi veteen ja sen jälkeen pomppasi vedestä taas takaisin kivelle niiailemaan, kunnes uudelleen nousi siivilleen ja lennähti toiselle kivelle toistelemaan samoja maneereja.
Moni muu vanha tuttu tuntuu tänä vuonna syystä tai toisesta häipyneen talvimaisemasta. Onneksi ei sentään koskikara.
Kuva on otettu Hausjärven Puujaan Varuntenkoskella 18.2.2016. Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 24.2.2016.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Chaffinch in the spruce
It was early morning in march. I was sitting on the terrace of my summer cottage. Morning was cloudless, the sun was shining. Fo...

-
Kurki puussa Hangossa Kurki puussa? Mitä näkee se, joka väittää nähneensä kurjen istumassa puussa? Varmuudella ei ainakaan ku...
-
Amatöörilimnologi tarkkaili laivan kannella nopeasti jäähtyvän Suomenlahden vettä. Päässä pyöri ajatus, että siinäpä vasta ihmeellinen ja...
-
Mikko naakii Rengon rajalla Mitä se tarkoittaa, kun lähdetään naakimaan metsälle. No, se tarkoittaa sitä, että metsästäjä etsii sella...
No comments:
Post a Comment