Tutkija tutkii ja päättelee

Åbo Akademin nyttemmin eläköitynyt loistutkija ja biologi Margaretha Gustafsson ehdotti Iltalehdessä 29.6.2016 julkaistussa haastattelussa, että valkohäntäpeurat ja metsäkauriit hävitettäisiin ampumalla.

Ja miksi näin?

Haastattelussa Gustafsson kertoo, että valkohäntäpeurat ja metsäkauriit toimivat punkkien munien liikkuvina hautomakoneina. Tämän vuoksi ne ovat myötävaikuttaneet punkkien aiheuttaman borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen dramaattiseen leviämiseen ja lisääntymiseen.

Kaikki eivät kuitenkaan ole Gustafsson kanssa yhtä mieltä siitä, että näin suoraviivainen konsti tehoaa. Esimerkiksi Suomen Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Heikki Henttonen sanoo 14.7.2018 päivätyssä jutussa Ylen nettisivulla (https://yle.fi/uutiset/3-10301444), että tutkimukset osoittavat, että valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden hävittäminen kyllä vähentää punkkien määrää mutta ei hävitä punkkikantoja kokonaan. Syynä on, että esimerkiksi siilit, jänikset, ketut, supikoirat ja muutkin keskikokoiset nisäkkäät joka tapauksessa pitävät yllä jonkin suuruista punkkikantaa.

Suomen kuvalehden numerossa 29/20.17.2018 haastateltu Helsingin yliopiston tutkijaprofessori Tuomas Aivelo esittää asiaan aivan uudenlaisen näkökulman. Hänen mukaansa on tiedossa, että mitä monimuotoisempi luonto on, sitä enemmän on eläinlajeja, joissa taudit eivät voi lisääntyä. Tämän perusteella hän kysyy: Jos kauriit tapettaisiin, lisääntyisivätkö lajit, joiden kautta borrelia leviää?

Aivelo ei kuitenkaan anna mitään ehdotonta vastausta kysymykseen, mutta antaa ymmärtää, että tämäkin vaihtoehto on mahdollinen.

No, selvisikö meille maallikoille nyt, mikä vaikutus valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden ampumisella voisi tutkijoiden käsityksen mukaan olla punkkikantojen suuruuteen.

Ei ainakaan minulle. Minulle selvisi vain se, että tutkijat tutkivat, pohdiskelevat asioita ja tekevät niiden perusteella päätelmiä mutta eivät kuitenkaan voi antaa tyhjentäviä ja lopullisia vastauksia.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 1.8.2018.

Kahdeksan kaakkuria

Tässä iltana muutamana tulin käväisseeksi eräällä kantahämäläisellä suolla, jonka keskellä oli pari pienehköä suolampea.

Aluksi istuskelin toisen lampareen rannalla heinikon suojissa ja havaitsin, että vastakkaisen rannan tuntumassa uiskenteli pari kaakkuria ja poikanen.

Aikani niiden touhuja seurailtuani lähdin sen toisen, vähän suuremman lammen rannalle.

Ja mitä siellä havaitsin?

Lammen keskellä uiskenteli aluksi kaksi kaakkuria. Hetken kuluttua paikalle tuli kaksi lisää. Ja lopuksi lammelle tuli vielä yksi kaakkuri, joka lensi suoraan minua kohti ja laskeutui lampeen siinä aivan minun edessäni.

Illan saldo, kahdeksan kaakkuria, oli mielestäni aika hyvä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 18.7.2018.

Kurkiperhe samoilee

Riistakamera kertoi, että kurjet ovat taas tänäkin vuonna saapuneet syömään ylivuotisia luomuperunoita, joita naapurin isäntä on kipannut metsäänsä. En sitä sen kummemmin osannut ihmetellä. Niinhän nuo puuhkapyrstöt ovat viime vuosina tehneet useinkin.

Mutta sitten katsoin riistakameran muistikortille tallentunutta kuvaa vähän tarkemmin. Kuvassa oli kaksi kurkea, mutta perunakasan vierellä olevan kuusentaimen alta kurkisti nuori, vielä lentokyvytön kurjen poikanen. Havainto tuntui oudolta. Ajattelin, että jos puuhkapyrstöillä on mukanaan poikanen, täytyy pesänkin olla jossakin lähimain.

Yleensä kurki rakentaa pesäänsä soille tai kosteikoille, mutta perunakasa sijaitsi pääasiassa mäntyä kasvavassa kangasmaastossa, josta linnuntietä mitattuna oli matkaa lähimmälle suolle enemmän kuin kilometri.

Ihmettelin itsekseni, onko kurki voinut rakentaa pesänsä kuivaan kangasmaastoon, joka käsittääkseni on varsin epätyypillinen pesimispaikka kurjelle.

Ilmeisesti ei ole rakentanut. Asia on niin, että kurjet saattavat kävelyttää poikasiaan pitkiäkin matkoja. Jospa kurjet olivat tulleet kävellen syömään perunoita sieltä runsaan kilometrin päässä olevalta suolta.

Tai sitten, mikä on todennäköisempää, jossakin lähimaastossa sijaitsee minulle tuntematon syrjäinen kosteikko, jonne tämä kurkipariskunta on rakentanut pesänsä.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 11.7.2018.