Riistakamera kertoi, että kurjet ovat taas tänäkin vuonna saapuneet syömään ylivuotisia luomuperunoita, joita naapurin isäntä on kipannut metsäänsä. En sitä sen kummemmin osannut ihmetellä. Niinhän nuo puuhkapyrstöt ovat viime vuosina tehneet useinkin.
Mutta sitten katsoin riistakameran muistikortille tallentunutta kuvaa vähän tarkemmin. Kuvassa oli kaksi kurkea, mutta perunakasan vierellä olevan kuusentaimen alta kurkisti nuori, vielä lentokyvytön kurjen poikanen. Havainto tuntui oudolta. Ajattelin, että jos puuhkapyrstöillä on mukanaan poikanen, täytyy pesänkin olla jossakin lähimain.
Yleensä kurki rakentaa pesäänsä soille tai kosteikoille, mutta perunakasa sijaitsi pääasiassa mäntyä kasvavassa kangasmaastossa, josta linnuntietä mitattuna oli matkaa lähimmälle suolle enemmän kuin kilometri.
Ihmettelin itsekseni, onko kurki voinut rakentaa pesänsä kuivaan kangasmaastoon, joka käsittääkseni on varsin epätyypillinen pesimispaikka kurjelle.
Ilmeisesti ei ole rakentanut. Asia on niin, että kurjet saattavat kävelyttää poikasiaan pitkiäkin matkoja. Jospa kurjet olivat tulleet kävellen syömään perunoita sieltä runsaan kilometrin päässä olevalta suolta.
Tai sitten, mikä on todennäköisempää, jossakin lähimaastossa sijaitsee minulle tuntematon syrjäinen kosteikko, jonne tämä kurkipariskunta on rakentanut pesänsä.
Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 11.7.2018.
No comments:
Post a Comment