 |
Käenkaali eli ketunleipä on hyvin tuottavan metsän
tunnuskasvi
|
Siihen
aikaan, kun metsiä vielä verotettiin pinta-alaperusteisesti,
jossakin lounaisessa Suomessa eleli muuan vauraanpuoleinen
isäntämies. Isännän metsät olivat laajat ja jämäkkää puuta
niissä oli runsaasti.
Mutta
sitten sattui ikävä yllätys: verohallitus päätti toteuttaa
paikkakunnalla uuden metsäveroluokituksen. Sen seurauksena isännän
metsäverot kohosivat aikaisemmasta.
Siihen
isäntä ei ollut tyytyväinen. Hän päätti tehdä valituksen
lääninoikeuteen.
Tämän
vuoksi isännän metsässä toimitettiin katselmus. Katselmuksen
toimittaja oli metsänhoitajan koulutuksen saanut asiantuntija, joka
saavuttuaan isännän metsään ensi sanoikseen totesi seuraavan
kuolemattoman ajatuksen: ”Täällähän tuoksuu konjakki!”
Isäntä
meni hämillisen näköiseksi eikä oikein ymmärtänyt, mitä
metsänhoitaja tarkoitti.
”Niin,
katsokaapa isäntä tuota pohjakasvillisuutta”, sanoi
metsänhoitaja, ”siellähän kasvaa runsaasti käenkaalia.”
Nyt
alkoi isäntäkin aavistella, mitä metsänhoitaja tokaisullaan
tarkoitti. Isäntä nimittäin oli hyvin selvillä siitä, että käenkaali on erinomaisesti tuottavan metsän tunnuskasvi.
Varmemmaksi
vakuudeksi metsänhoitaja kuitenkin vielä totesi: ”Kas kun tästä
metsästä alkaa myydä puuta, tulot ovat sitä luokkaa, ettei
tarvitse tyytyä ostamaan kossupulloa. Hyvällä omallatunnolla voi
ostaa konjakkiakin.”
Ja
niin siinä sitten kävi, että lääninoikeus hylkäsi isännän
valituksen. MJA
Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 20.5.2015.
Kuva on otettu Lopen Kaakkomäellä sijaitsevan kesämökkimme läheisyydessä 20.5.2015.