Konjakintuoksua metsässä

Käenkaali eli ketunleipä on hyvin tuottavan metsän

tunnuskasvi

Siihen aikaan, kun metsiä vielä verotettiin pinta-alaperusteisesti, jossakin lounaisessa Suomessa eleli muuan vauraanpuoleinen isäntämies. Isännän metsät olivat laajat ja jämäkkää puuta niissä oli runsaasti.

Mutta sitten sattui ikävä yllätys: verohallitus päätti toteuttaa paikkakunnalla uuden metsäveroluokituksen. Sen seurauksena isännän metsäverot kohosivat aikaisemmasta.

Siihen isäntä ei ollut tyytyväinen. Hän päätti tehdä valituksen lääninoikeuteen.

Tämän vuoksi isännän metsässä toimitettiin katselmus. Katselmuksen toimittaja oli metsänhoitajan koulutuksen saanut asiantuntija, joka saavuttuaan isännän metsään ensi sanoikseen totesi seuraavan kuolemattoman ajatuksen: ”Täällähän tuoksuu konjakki!”

Isäntä meni hämillisen näköiseksi eikä oikein ymmärtänyt, mitä metsänhoitaja tarkoitti.

”Niin, katsokaapa isäntä tuota pohjakasvillisuutta”, sanoi metsänhoitaja, ”siellähän kasvaa runsaasti käenkaalia.”

Nyt alkoi isäntäkin aavistella, mitä metsänhoitaja tokaisullaan tarkoitti. Isäntä nimittäin oli hyvin selvillä siitä, että käenkaali on erinomaisesti tuottavan metsän tunnuskasvi.

Varmemmaksi vakuudeksi metsänhoitaja kuitenkin vielä totesi: ”Kas kun tästä metsästä alkaa myydä puuta, tulot ovat sitä luokkaa, ettei tarvitse tyytyä ostamaan kossupulloa. Hyvällä omallatunnolla voi ostaa konjakkiakin.”

Ja niin siinä sitten kävi, että lääninoikeus hylkäsi isännän valituksen. MJA

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 20.5.2015.

Kuva on otettu Lopen Kaakkomäellä sijaitsevan kesämökkimme läheisyydessä 20.5.2015.