Lintulaudan vieraat

Tässä päivänä muutamana ryhdyin tarkkailemaan, kuka tänä talvena ruokailee lintulaudallani.

Harmillisin havaintoni oli, että oravat ja valkohäntäkauriit ne siellä käyvät verottamassa lintujen murkinoita. Auringonkukan ja pähkinänsiemenet kelpaavat niin oraville kuin valkohäntäkauriillekin, ja myös talitangot maistuvat valitettavan hyvin oraville. Ovelasti ne pureksivat rikki verkkopussit, joissa talitangot riippuvat puun oksalla. Siitä talitanko putoaa maahan, eikä aikaakaan, kun se on kadonnut parempiin suihin.

Toki siinä linnutkin sentään jotakin ehtivät saada. Vanhat tutut, käpytikat, närhet ja harakat, käyvä ahkerasti nokkimassa talia ja siemeniä.

Mutta niiden lisäksi lintulaudalla ruokailevat tali-, sini- ja hömötiaiset sekä Suomen tiaisista pieni-kokoisin eli kuusitiainen.

Kuusitiainen muuten on tavattoman luottavainen lintu. Se saattaa hyvinkin istahtaa kämmenellesi syömään auringonkukan siemeniä.

Juttu ja kuva on julkaistu Aamuposti / Viikko / Riihimäki sekä Aamuposti / Viikko / Hyvinkää -lehdissä 9.1.2019.

Otsikkojen kertomaa

Puolan hiilivyöhykkeellä saatiin kursittua kokoon vain laiha kompromissi (otsikko Katowicen vuoden 2018 ilmastokokousta koskevaan juttuun, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 15.12.2018).

Bonnin ilmastokokous päättyi laihoin tuloksin - kiistaa rahoituksesta (otsikko Bonnin vuoden 2017 ilmastokokousta koskevaan juttuun, joka julkaistiin Talouselämä-lehdessä 18.11.2017).

Ilmastokokous hyväksyi Pariisin sopimuksen suunnitelman - huoli Yhdysvaltain presidentiksi valitun Donald Trumpin toimista varjosti kokousta (otsikko Marrachesin vuoden 2016 ilmastokokousta koskevaan juttuun, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 18.11.2016).

Ilmastosopimus kunnianhimoinen - toimet jäivät puolitiehen (otsikko Pariisin vuoden 2015 ilmastokokousta koskevaan juttuun, joka julkaistiinIlmasto.org -sivustolla 15.12.2015.

Liman ilmastokokous: Hukattu mahdollisuus matkalla Pariisiin (otsikko Liman vuoden 2014 ilmastokokousta koskevaan juttuun, joka julkaistiinIlmasto.org -sivustolla 14.12.2014).

Varsovan ilmastokokouksen sato harakoille (otsikko Varsovan vuoden 2013 ilmastokokousta koskevaan juttuun, joka julkaistiin Tiedetuubi.fi -sivustolla 1.12.2013).

Dohan ilmastokokous päättyy - konkreettisen päätökset leijuvat yhä ilmassa (otsikko vuoden 2012 ilmastokokousta koskevaan juttuun, joka julkaistiin Yle.fi -sivustolla 7.12.2012).

...ja niin edelleen aina vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidettyyn ensimmäiseen ilmastokonferenssiin asti.

Mutta mitä ajattelee viherpeipponaaras harmaana ja sateisena joulukuun päivänä riihimäkeläisessä pihapuussa?

Juttu ja kuva on julkaistu Aamuposti/Viikko/Riihimäki ja Hyvinkää lehdissä 19.12.2018.

Joutsenet ja haapana viihtyvät yhdessä

Mitä yhteistä on laulujoutsenella ja haapanalla, paitsi että molemmat kuuluvat sorsalintujen lahkoon.

Tämän lisäksi yhteistä niille on se, että kummatkin kuuluvat puolisukeltajiin. Ne molemmat tapaavat hankkia ravintonsa matalista vesistä siten, että linnun takapää on veden pinnan yläpuolella ja pää sekä nokka on veden pinnan alapuolella.

Pertti Koskimiehen teoksessa Lintujen Suomi todetaan, että haapana hakeutuu usein joutsenten läheisyyteen, koska joutsenet tonkivat vesikasvustoja syvemmältä kuin mihin haapanat yltävät. Tällöin vesikasvien versoja, surviaissääskiä ja muita pieniä vesieläimiä nousee haapanoidenkin ulottuville.

Varmaankin juuri tästä syystä kuvan haapanakin oli hakeutunut Sammalistonsuon viimeiseen sulaan laulujoutsenperheen läheisyyteen.

Juttu ja kuva on julkaistu Aamuposti, Viikko / Riihimäki ja Hyvikää -lehdessä 5.12.2018.

Osa laulujoutsenista voi jättää muuttomatkan väliin

Laulujoutsen tekee muuttomatkansa sinne, missä jää ja sula vesi kohtaavat.

Kevätmuuton aikaan maalis- huhtikuussa joutsen siirtyy kohti pohjoista siinä tahdissa, kun järvet ja joet alkavat vapautua jääpeitteestä. Syysmuutto noudattelee samaa logiikkaa mutta muuttosuunta vain on päinvastainen: sitä mukaa, kun vedet saavat jääpeitteen, joutsenkin siirtyy vähitellen kohti etelää.

Mutta nykyään talvet varsinkin täällä Etelä-Suomessa voivat olla sellaisia, että vedet eivät saa lainkaan jääpeitettä. Silloin käy niin, että ainakin osa laulujoutsenista jää koko talvikaudeksi tänne. Tarve vaivalloisen muuttomatkan tekemiseen vähenee, koska ravintoa on helposti saatavissa täälläkin.

Saammepa nähdä, miten kuvan joutsenet, jotka juuri tällä hetkellä viihtyvät Riihimäen Sammalistonsuolla, siellä viihtyvät.

Juttu ja kuva on julkaistu 21.11.2018 Aamuposti, Viikko, Riihimäki ja Hyvinkää -lehdessä.

Harakka - tuo arkipäiväinen lintu

Harakasta voidaan sanoa, että se on äärimmäisen arkipäiväinen lintu. Me emme juurikaan pane sitä merkille ja jos satumme panemaankin, niin yleensä sitten jotenkin vähän kielteisessä mielessä. Kun sanomme, että jokin asia menee harakoille, niin sitten se menee hukkaan, hyödyttömään tarkoitukseen. Kukapa ei tuntisi sananpartta, jonka mukaan lämpö menee harakoille. Jo pelkkä harakan räkättävä ääni on sekin merkinnyt sitä, että vastoinkäymisiä on luvassa.

On harakkaan silti liitetty myönteisiäkin uskomuksia. Joskus vastasyntyneelle lapselle tehtiin harakkapaita. Sitä pidettiin vastasyntyneen päällä kolme vuorokautta. Sitten paita pantiin aidanseipääseen ja annettiin ajan kuluessa lahota siinä. Uskottiin, että näin menetellen taudit eivät tarttuneet lapseen vaan harakkaan. Lapsi siis pysyi terveenä ja harakka toimi eräänlaisena sijaiskärsijänä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 7.11.2018.

Fasaani on hyvin värikäs kanalintu.

Mutta entä, jos satumme bongaamaan fasaanin, joka on täysin valkoinen. Mistä silloin on kysymys?

No, kysymyksessä on fasaaani, jota valkoisen värin syistä riippuen voidaan kutsutaan joko leukistiseksi tai albiinoksi fasaaniksi.

Miten sitten erottaa albiinon ja leukistisen yksilön toisistaan?

Varmin ero albiinon ja leukistisen yksilön välillä on, että albiinolla on yleensä punaiset silmät kun taas leukistisella silmät ovat väriltään hyvin tummat.

Kuvan fasaanilla on tummat silmät, joten se on leukistinen yksilö.

Kuva ja juttu on julkaistu Aamuposti / viikko / Hyvikää ja Riihimäki -lehdessä

Joskus hyökkäys on paras puolustus

Mitä tekee sorsaparvi, kun se havaitsee merikotkan hyökkäävän?

Se lähtee pakosalle paniikissa.

Mutta entä varisparvi, mitä se tekee samassa tilanteessa.
Se toimii tasan päinvastoin kuin sorsaparvi. Se järjestäytyy. Kuin yhtenä miehenä varikset ryhtyvät hyökkäilemään ryhtyy hyökkäilemään kohti merikotkaa.

Merikotkan saattaa olla hyvinkin helppo napata paniikissa pakenevasta sorsaparvesta ainakin yksi sorsa saaliikseen, mutta hyökkäävästä varisparvesta sen voi olla vaikeaa napata yhtäkään.

Varikset ovat oppineet, että joissakin tilanteissa hyökkäys on paras puolustus. Turhaan ei sanota, että varis on yksi lintumaailman nokkelimmista linnuista.

Kuva varisten takaa-ajamasta merikotkasta on otettu parisen viikkoa sitten Mustasaaren Björköbyssä olevassa Saltkaretin näköalatornissa.

Kuva ja juttu on julkaistu Aamuposti / Viikko / Riihimäki ja Hyvinkää -nimisissä lehdissä.