Superverisusikuu loisti taivaalla

Oli 21. tammikuuta 2019. Suomen taivaalla möllötteli kuu, jota kuulee kutsuttavan nimellä superverisusikuu.

Mikähän se sellainen kuu mahtaa olla?

Kuuta kutsutaan superkuuksi silloin, kun se täydenkuun aikaan on kiertoratansa maata lähimmässä pisteessä. Tällöin kuu näyttää tavanomaista kirkkaammalta ja suuremmalta.

Entä sitten verikuu?

Verikuun voimme nähdä kuunpimennyksen aikaan. Silloin kuu näkyy maahan jotenkin vähän mystisen ruosteenpunaisena. Syynä on ilmiö, jota kutsutaan valon siroamiseksi maan ilmakehässä.

Ja sitten tuo susikuu?

Susikuu on yhdysvaltalaisten tammikuun täysikuulle antama nimi.

Ja kun tammikuun täysikuu kuunpimennyksen aikaan on kiertoradallaan lähinnä maata, kysymyksessä on superverisusikuu.

Juttu ja kuva on julkaistu Aaamuposti/Viikko/Riihimäki ja Hyvinkää -lehdessä 23.1.2019.

Lintulaudan vieraat

Tässä päivänä muutamana ryhdyin tarkkailemaan, kuka tänä talvena ruokailee lintulaudallani.

Harmillisin havaintoni oli, että oravat ja valkohäntäkauriit ne siellä käyvät verottamassa lintujen murkinoita. Auringonkukan ja pähkinänsiemenet kelpaavat niin oraville kuin valkohäntäkauriillekin, ja myös talitangot maistuvat valitettavan hyvin oraville. Ovelasti ne pureksivat rikki verkkopussit, joissa talitangot riippuvat puun oksalla. Siitä talitanko putoaa maahan, eikä aikaakaan, kun se on kadonnut parempiin suihin.

Toki siinä linnutkin sentään jotakin ehtivät saada. Vanhat tutut, käpytikat, närhet ja harakat, käyvä ahkerasti nokkimassa talia ja siemeniä.

Mutta niiden lisäksi lintulaudalla ruokailevat tali-, sini- ja hömötiaiset sekä Suomen tiaisista pieni-kokoisin eli kuusitiainen.

Kuusitiainen muuten on tavattoman luottavainen lintu. Se saattaa hyvinkin istahtaa kämmenellesi syömään auringonkukan siemeniä.

Juttu ja kuva on julkaistu Aamuposti / Viikko / Riihimäki sekä Aamuposti / Viikko / Hyvinkää -lehdissä 9.1.2019.