Taivas oransseissa sävyissä

Ollessani kansakoulun alaluokilla joskus 1950 -luvulla opettajamme määritteli talven ajanjaksoksi, joka alkaa joulukuun alussa ja päättyy helmikuun lopussa. Tuolloin ilman lämpötila oli enimmäkseen reilusti nollan celsiusasteen alapuolella.

Ainakin tänä vuonna asia näillä seuduilla on toisin. Lämpötila on enimmäkseen ollut nollan celsiusasteen tietämissä ja aurinko on enimmän aikaa piileskellyt harmaan pilviverhon peitossa.

Viime viikko on kuitenkin ollut poikkeus. Yhtenäinen pakkaskausi on kestänyt kokonaisen viikon ja elohopea parhaimmillaan painunut jopa 20:een pakkasasteeseen. Taivaskin oli enimmän aikaa ollut kutakuinkin pilvetön ja mailleen painuva aurinko on virkistävästi maalaillut taivaan oranssein sävyin.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 28.2.2018.

Todellinen urpiaistalvi

Kesämökin lintulaudalla on tänäkin talvena ollut vilskettä ja vilinää. Erityinen kiitos siitä kuuluu urpiaiselle, tuolle pienelle ja eloisalle peippolinnulle. Urpiaisen ilmestyminen pihapiiriin lieventää ainakin vähän sitä tuskaa, jonka toisen peippolinnun - viherpeipon - katoaminen on aiheuttanut. Tänä talvena en nimittäin ole vielä tähän mennessä bongannut ainoatakaan viherpeippoa kesämökkimme ruokintapaikalla.

Ainakin minun havaintojeni mukaan tätä talvea voidaan pitää oikeana urpiaistalvena. Esimerkiksi Vähikkälän suunnassa olen bongannut todella suuren, useita satoja lintuja käsittävän urpiaisparven. Myös Riihimäen Sammalistonsuolla on paljon urpiaisia.

Tällaiset suuret urpiaisparvet ovat sikäli mielenkiintoisia, että niiden joukosta voi suurella todennäköisyydellä bongata myös muita samanhenkisiä peippolintuja, esimerkiksi tundraurpiaisia ja hemppoja.

Kuva ja juttu on 14.2.2018 julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa. Kuva on kuitenkin lehtien toimituksissa jostakin syystä konvertoitu mv-kuvaksi.