Soiden lintu saapui metsään

Sattuipa siinä niin, että naapurin isäntä oli kipannut ylivuotisia perunoita Lopella olevan kesämökkimme lähimetsään. Sieltä ne sitten kesän kuluessa häipyvät metsän asukkaiden suihin.

Utelias kun olen, halusin selvittää, mitä eläimiä metsässä asustelee. Senpä vuoksi virittelin riistakameran perunakasan viereen.

No, tavallisimmin perunoita käyvät syömässä valkohäntäkauriit, hirvet, supit sekä jänikset ja rusakot. Myös närhet ja sepelkyyhkyt käyttävät perunoita ravinnokseen. Onpa jopa ilves kerran tallentunut perunakasan tietämillä olevan riistakameran muistikortille. Mutta se tuskin oli kiinnostunut perunoista. Taisi peto pikemminkin vaania perunakasan luona vierailevia jäniksiä ja valkohäntäkauriita.

Mutta ainakin minun mielestäni yllättävin vieras perunakasan luona oli kurki. Ihmettelin, miten se oli löytänyt tiensä sankan metsän keskellä olevan perunakasan luo. Kurkihan on soiden, peltojen ja muiden aukeitten paikkojen lintu, jota ei kovin usein tapaa tiheässä metsässä.

Juttu ja kuva, joka on otettu riistakameralla, on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 28.6.2017

Suden hetki

Mikä se mahtaa olla tämä suden hetki?

Voitaisiin ajatella sen tarkoittavan hetkeä, jolloin suden on helpointa yllättää saaliinsa.

Mutta milloin koittaa suden hetki esimerkiksi valkohäntäkauriille?

Tämä kuva kertoo sen.

Valkohäntäkauris havaitsee ihmisen, jota se hyvin perustein epäilee susimaiseksi saalistajaksi.

Tämän vuoksi valkohäntäkauris säntää hurjaan juoksuun.

Pitkin loikin se etenee yli hakkuuaukean tarkoituksenaan piiloutua aukean laidalla olevaan sankkaan metsään.

Jostakin käsittämättömästä syystä valkohäntäkauris ei kuitenkaan sukellakaan metsän suojiin. Se pysähtyy hakkuuaukean laidalle ja alkaa katsella taakseen. Uteliaana ja täysin liikkumatta se ryhtyy tarkkailemaan, mitä se ihminen siellä hakkuuaukean vastakkaisella laidalla puuhailee.

Se on hetki, jolloin liikkumatta paikallaan seisova valkohäntäkauris on helppo saalis. Juuri sillä hetkellä metsästäjä tuskin ampuu ohi.

Tässä tapauksessa valkohäntäkauriit kuitenkin ovat onnekkaita. Hakkuuaukean vastakkaisella laidalla ei seiso metsästäjä vaan intohimoinen luontokuvaaja.

Ainakaan tämä luontokuvaaja ei paina kiväärin liipasinta. Hän painaa kameran laukaisinta.

Rastaanpojan tiukka vaatimus

Tuoppas mutsi pötyä pöytään!

Kuva on otettu toukokuun lopulla vuonna 2012 kesämökkimme puutarhassa Lopen Kaakkomäenkulmalla

Sepelkyyhkyn selfie

Sepelkyyhky on näköjään näköjään käyttänyt riistakameraa hyväkseen ja käynyt ottamassa itsestään selfien.

Talitintinpoika lähdössä maailmalle

Nyt elelemme vuoden näitä aikoja.

Talitintin poikaset alkavat lähteä pesistään.

Tämä kuva on otettu 10.6.2016 kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla.

Kirjosieppo viihtyy puutarhassa

Sain sähköpostiviestin BirdLife Finlandilta. Viestissään BirdLife kutsui minut mukaan Pönttöpongaus -nimiseen tapahtumaan, joka järjestettiin viime viikonvaihteessa. Viestissä tiedusteltiin, onko minulla pihallani linnunpönttöjä, ja tiedänkö, mitä lintuja niissä asuu.

No, onhan minulla kesämökin pihapiirissä viisi linnunpönttöä. Kahdessa niistä asuskelee talitinttipariskunta ja yhdessä kirjosieppo. Kahdessa muussakin on asukit, mutta toistaiseksi on jäänyt arvoitukseksi, keitä ne ovat. Niissä ilmeisesti menossa on vielä haudontavaihe. Menneinä vuosina esimerkiksi sinitiainen ja kuusitiainen ovat pitäneet niitä pesäpaikkanaan.

Mutta monet lintulajit pesivät muualla kuin pöntöissä. Esimerkiksi mutarastas saattaa rakennella pesänsä mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Esimerkiksi kesämökkimme pihapiirissä olevan ladon kurkihirren päältä löytyi mustarastaan pesä. Äänistä päätellen poikaset siellä majailevat poikaset ovat jo kuoriutuneet.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 14.6.2017

Autoa voi käyttää piilokojuna

Ylen nettisivulla (yle.fi/uutiset/3-9633143) oli 26.5.2017 oli juttu ylivuotisesta hirvenvastasta, jonka emä oli hiljattain karkottanut. Vasa oli jotenkin vähän hukassa. Luonnonvaraiset eläimethän lähtevät tavallisesti pakosalle, jos ihminen niitä lähestyy. Tämä yksilö ei lähtenyt, vaan pikemminkin hakeutui ihmisen läheisyyteen.

Tapaus on poikkeuksellinen, mutta käsittääkseni ei aivan tavaton. Minulla on kokemus ilveksestä, joka eräänä aamuna tuli Lopen Kaakkomäellä olevan kesämökkimme pihamaalle. Se seisoskeli pitkät tovit noin 25 metrin päässä minusta tarkkailemassa, kun nautiskelin aamukahviani mökin edessä olevalla terassilla. Kysymys tässäkin tapauksessa oli nuoresta yksilöstä.

Samoin minulla on kokemus nuoresta männyn oksalla istuskelevasta kanahaukasta, jonka onnistuin kuvaamaan aivan lähietäisyydeltä.

Asia on kuitenkin niin, että normaalisti villieläimet eläimet kavahtavat luonnossa liikkuvaa ihmistä. Näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi autolla voi päästä hyvinkin lähelle luonnonvaraisia eläimiä. Esimerkiksi hirvet, valkohäntäkauriit ja metsäkauriit voivat jäädä pitkäksi toviksi ihmettelemään autoa, joka hitaasti lähestyy niitä metsäautotiellä. Sellaisessa tilanteessa niistä voi saada varsin helposti valokuvia.

Tämä kuva on otettu juuri sellaisessa tilanteessa Janakkalan Vähikkälässä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 31.5.2017.