Vaikka en varsinainen lehtimies olekaan, minuun on tainnut tarttua tauti, joka nykyään on varsin monen lehtimiehen riesana. Taudissa on kysymys maanisesta riippuvuudesta, jossa lehtimies etsiskelee julkaistavakseen poikkeuksellisen hätkähdyttävää juttua. Mielellään uutinen saisi olla sellainen, että julkaisemisen jälkeen se leviää kulovalkean tavoin sosiaalisen median kaikille tasoille mahdollisimman monien ihmeteltäväksi ja päiviteltäväksi.
Sellaista juttua olin metsästellyt päiväkausia kesämökillämme Lopen Kaakkomäella. Mielellään olisin halunnut ottaa kuva esimerkiksi sudesta, joka olisi juostajolkotellut pitkin kesämökkimme tontin rajalla olevaa kiviaitaa. Sellaisesta olisi voinut kirjoitella todella pysäyttävän jutun.
Mutta ei. Ei sinne mitään sutta ilmestynyt. Ei tapahtunut muuta kuin että tintit, närhet ja punatulkut sun muut arkipäiväiset linnut kieppuivat mökin ruokintapaikalla olevissa talitangoissa.
Vähän pettyneenä toivoin, että paikalle paremman puutteessa tulisi edes hirvi, josta voisi kirjoittaa jutun.
Siinä sitten päätin lähteä ajelemaan kotiin Riihimäelle.
Ja kuinka ollakaan! Kun siinä hissun kissun ajelin mökkitietä pitkin, hirvilehmä ja ylivuotinen vasa juoksivat hurjaa vauhtia pitkin tiehen rajoittuvan hakkuuaukean reunaa. Pysäytin auton ja ihmeekseni myös hirvet pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan minua.
Avasin auton ikkunan ja ehdin ottaa niistä pari kuvaa ennen kuin ne taas säntäsivät juoksuun ja katosivat metsään.
Ei tämä nyt ihan skuuppi taida olla mutta julkaisemisen arvoinen juttu kylläkin.
Juttu ja kuva on julkaistu 22.2.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa