Suomalaisen lintutieteen pioneerin K. E. Kivirikon Suomen linnut -niminen teos vuodelta 1947 sanoo, että hömötiainen on Suomen yleisin tiaislaji.
Sinitiaisesta teoksessa todetaan muun muassa, että Suomalaisen Normaalilyseon Luontoseuran vuosina 1920-1924 kokoamien havaintojen mukaan niitä oli tuolloin tavattu kaikkiaan runsaat puolisataa ja havaintojen tekijät olivat pääsääntöisesti nähneet vain yhden tai korkeintaan muutaman sinitiaisyksilön samanaikaisesti.
Sinitiainen siis oli tuolloin verraten harvinainen lintu Suomessa.
Kivirikko on elänyt aikana, jolloin ei tiedetty mitään tehometsätalouden ja ilmaston lämpenemisen vaikutuksista lintukantojen lukumääriin.
No miten ne sitten vaikuttavat hömötiais- ja sinitiaiskantaan?
Tutkimustulosten perusteella on tehty sen suuntaisia päätelmiä, että hömötiaiskanta Suomessa on pienentynyt ilmaston lämpenemisen ja tehometsätalouden vuoksi.
Sinitiaista tehometsätalous sen sijaan ei ole haitannut ja ilmaston lämpenemisen vuoksi sinitiaiskanta on vahvistunut niin, että sitten Kivirikon päivien se on monikymmenkertaistunut. Ilmaston lämpenemisen ohella sinitiaiskannan vahvistumiseen on vaikuttanut se, että talviruokinnan vuoksi sinitiainen elää ja voi hyvin Suomen talvessa.
Samanlainen on ilmaston lämpenemisen vaikutus ollut monen muunkin lintulajin kohdalla. Joitakin lintu-lajeja se on hyödyttänyt, joitakin toisia taas haitannut.
Juttu ja kuva on julkaistu 25.1.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa.
