Närhi kierrättää loukutetut jyrsijät

Närhet tapaavat talven kynnyksellä ilmestyä kesämökkimme pihapiiriin. Metsämyyrät puolestaan vilistelevät mökkitontillamme ympäri vuoden, mutta syksyisin ne alkavat tunkeutua sisälle rakennuksiin.

Närhet pihapiirissä vielä menettelevät mutta rakennuksiin tunkeutuvista myyristä en suuremmin perusta. Niiden varalle alan aina syksyisin viritellä loukkuja rakennusten sisätiloihin.

Mutta miten päästä loukutetuista myyristä eroon?

Minäpä olen käyttänyt seuraavanlaista menetelmää: panen loukutetun myyrän kesämökkitonttimme rajalla olevalle kiviaidalle. Eikä aikaakaan, kun närhi tulee ja nappaa loukutetun myyrän parempiin suihin.

Menetelmä käsittääkseni on erinomaisen ympäristöystävällinen. Myyrien loukuttamiseen ei nimittäin tarvita myrkkyä vaan ne houkutellaan loukkuihin aidoilla luonnontuotteilla. Ja kun myyrät sitten joutuvat närhen ravinnoksi, ne lopulta päätyvät luonnon suureen kiertokulkuun.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 13.12.2017

Harmaapäätikka on sympaattinen lintu

Harmaapäätikka on sympaattinen lintu

Useimmat meistä tietävät, että palokärki on Suomen kookkain tikkalintu.

Mutta mikähän se mahtaa olla toiseksi kookkain?

No, sehän on harmaapäätikka, tuo selkäpuoleltaan sammalenvihreä harmaapäinen, kesäisin lehti- ja sekametsien kätköissä viihtyvä sympaattinen lintu.

Kuten käpytikka myös harmaapäätikka tulee talvisin mielellään naputtelemaan talitankoja pihoille ja puutarhoihin. Näin on jo vuosien ajan tapahtunut kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla. Senpä vuoksi ehdin tänä syksynä jo hieman kaipaillakin harmaapäätikan saapumista.

Ja kyllähän se sitten saapui.

Tapahtui niin, että käpytikka siinä ensin tuli nokkimaan talitankoa, joka riippui kesämökin puutarhassa olevassa vanhassa sähkötolpantyngässä. Jonkin aikaa se siinä viipyi, mutta sitten harmaapäätikkakin kiinnostui siitä samasta talitangosta. Isomman oikeudella se hääti käpytikan pois.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 29.11.2017.

Merikotka Toivanjoella

Tapahtuma-aika oli 12.11.2017 ja tapahtumapaikka Toivansuon lintutorni Janakkalan Tervakoskellä.

Siellä tähtäilin kamerani etsimen läpi nuorta hirvisonnia, joka tepasteli kaikessa rauhassa pitkin suon hyllyvää pintaa. Syrjäsilmällä havaitsin myös kookkaan linnun, joka siipiään hitaasti ylös alas veivaten lähestyi tornia.

"Mikä lie korppi", ajattelin itsekseni ja jatkoin hirvisonnin tarkkailemista. Yritin siinä vähän naakiakin, josko sillä tavoin olisin saanut houkuteltua hirven vähän lähemmäksi. Vaan eipä hirvi minun naakimisestani juurikaan piitannut. Vähän se vain vilkaisi minua. Sitten se ylimielisesti käänsi minulle takapuolensa, lökytteli muina miehinä Toivanjoen rantaan ja ui sen yli joen toiselle rannalle.

Sitten kiinnitin huomioni uudelleen tornia lähestyvään kookkaaseen lintuun.

"Eihän tuo mikään korppi olekaan. Merikotkahan se siinä laiskasti vispaa siivillään ilmaa", mutisin itsekseni.

Esimerkiksi Turun saaristossa merikotka esiintyy nykyään kohtalaisen runsaslukuisena. Täällä Hyvinkään, Riihimäen ja Lopen seuduilla se ei ole läheskään yhtä yleinen kuin Turun saaristossa. Mutta eipä se toisaalta täälläkään taida mikään varsinainen harvinaisuus olla.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkoutisissa 15.11.2017.

Viime viikko oli omistettu joutsenille

Voidaan sanoa, että viime viikko oli omistettu joutsenille.
Syitä tähän on kaksi.

Ensinnäkin Birdlife Suomi järjesti viime viikonvaihteessa joutsenbongauksen, jonkalaisen se on järjestänyt myös vuosina 2012-2014.

Bongauksen tarkoitus on selvittää Suomessa syysmuutolla levähtävien joutsenten lukumäärä. Lisäksi pyritään keräämään tietoa joutsenten muuttoreiteillä olevista sähkölinjoista, joihin joutsenet muuttomatkoillaan varsin usein törmäävät.

Laulujoutsen oli viime viikolla esillä uutisotsikoissa myös sen vuoksi, että sen pesintä epäonnistui tänä vuonna Pohjois-Suomessa (https://yle.fi/uutiset/3-9902814). Ylen 27.10.2017 päiväämän uutisen mukaan suurissa muuttoparvissa on laskettu olleen vain muutamia kymmeniä poikasia. Syynä pesinnän epäonnistumiseen ilmeisesti ovat alkukesän kylmät säät, minkä vuoksi joutsenten pesintä on viivästynyt ja sen vuoksi epäonnistunut.

Voitaneen kuitenkin sanoa, että joutsenen pesitä ei ole epäonnistunut ainakaan Riihimäen Sammalistonsuolla eikä Hämeenlinnan Hattelmalanjärvellä, joissa kummassakin seurailin joutsenpoikueiden kehittymistä. Sammalistonuolla eleli silloin poikkeuksellisen suuri joutsenperhe, jossa emolintujen lisäksi oli kahdeksan poikasta. Hattelmalanjärvellä majailleessa joutsenperheessä puolestaan oli kuusi poikasta, mikä sekään ei ole aivan vähäinen määrä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 1.11.2017.

Peltomaisemat ovat nyt apeita

Syyskesä on ollut sateinen. Tämän vuoksi Riihimäen, Hyvinkään ja Lopen seutujen peltomaisemat ovat paikka paikoin jotenkin apean näköisiä. Monilla pelloilla sato vielä nyt lokakuun puolessa välissä on korjaamatta, ja todennäköistä on, että korjaamatta se jääkin. Jos nimittäin satoa ei lokakuun puoleenväliin mennessä ole saatu korjattua, se on käytännössä menetetty.

Mutta minkä mikä on syynä tähän?

Syynä ovat sateet. Sateiden pehmittämät pellot hankaloittavat korjuuta, koska ne eivät kunnolla kanna raskaita leikkuupuimureita. Kostea vilja saattaa myös tukkia puimurit niin, että ne eivät toimi kunnolla. Lisäksi sadon kuivatuskustannukset saattavat viljan suuren kosteuden vuoksi nousta niin korkeiksi ja sadon laatu olla niin huono, että on halvempaa jättää sato kokonaan korjaamatta.

Mutta voisivathan asiat olla huonomminkin. Me täällä Suomessa emme sentään ole kokeneet Karibian hurrikaani-ilmiötä, joka on tuhonnut lähestulkoon kokonaisia kaupunkeja.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 18.10.2017.

Alli noutaa ravintonsa pinnan alta

Mitä yhteistä on esimerkiksi allilla, tukkasotkalla ja telkällä?

Yhteistä niille on se, että ne kaikki ovat kokosukeltajasorsia.

Allin, tukkasotkan ja telkän kutsuminen kokosukeltajasorsiksi onkin hyvin osuvaa, koska ne kaikki noutavat ravintonsa sukeltamalla kokonaan veden pinnan alle.

Toisin kuin kokosukeltajat puolisukeltajasorsat hakevat ravintonsa matalista vesistä siten, että ne painavat vain nokkansa ja ruumiinsa etuosan veden pinnan alle, jolloin niiden pyrstöosa jää pystyyn veden pinnan yläpuolelle. Tutuimmat esimerkit puolisukeltajista varmaankin ovat sinisorsa ja joutsen.

Mitä sitten erityisesti tulee alliin, varmimmin sen voi näillä leveyksillä bongata muuttoaikaan. Pesintäaikaan kesällä sen Suomessa voi parhaiten bongata Lapin järvillä ja lammilla.

Viime viikolla bongasin allin, ensin Toivansuolla ja sitten myös Sammalistonsuolla.

Kuva allinaaraasta on otettu Tervakosken Toivansuolla 29.9.2017.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 4.10.2017.

Kaula veikeästi mutkalla

Harmaahaikara ja kurki ovat osapuilleen saman kokoisia ja ainakin etäältä tarkasteltuna jossakin määrin toistensa näköisiäkin lintuja.

Miten ne sitten voidaan erottaa toisistaan?

No, jos kurjen näköinen lintu istuu puussa, se ei ole kurki. Todennäköisimmin se on harmaahaikara. Kurki nimittäin ei istu koskaan puussa.

Ja jos kurjen näköinen lintu seisoo rantakivellä paikalleen jähmettyneenä kuin patsas, sekään ei ole kurki. Se on harmaahaikara, joka on jahtaamassa kaloja. Kurki ei jähmety patsastelemaan rantakivelle. Se astelee arvokkaan majesteettisesti pitkin jokien rantoja tai peltojen pientareita. Siellä se nappaa itselleen suupalaksi vaikkapa etanan taikka sammakon.

Mutta mikä on selvin ero harmaahaikaran ja kurjen välillä.

Selvin ero on lentotyylissä.

Kurki kun lentää aina ikään kuin kurkku suorana. Mutta kuten kuvasta näkyy, harmaahaikara lentää kaula veikeästi mutkalla.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 20.9.2017.

Kuva on otettu Lopen Kyyniönlahdella 5.9.2017.

Merimetsolle kelpaa pienikin kala

Kuten yleisesti tiedetään, merimetso ei oikein ole kalastajien suosiossa. Syynä on se yleisesti vallalla oleva käsitys, että merimetso kalastelee samoilla apajilla kuin ammattikalastajat.

Mutta kalasteleeko todella?

Ylen nettisivulla julkaistiin 18.3.2017 juttu, joka otsikko kuuluu seuraavasti: "Merimetso sai tutkijoilta synninpäästön: Ammattikalastajien kuha- ja ahvensaaliit kasvaneet."

En lähde tässä sen kummemmin juttua referoimaan, koska asiasta kiinnostuneet voivat tutustua juttuun osoitteessa https://yle.fi/uutiset/3-9516020. Totean tässä vain lyhyesti, että tutkijoiden mukaan merimetsojen saaliskalat ovat keskimäärin pienempiä kuin kalastajien haluamat kalat.

Kuten kuvastakin voi päätellä, merimetson pesimäpaikkoja ei voi kuitenkaan pitää minään saariston kaunistuksena. Niillä olevat puut näyttävät paljaaksi kalutuilta luurangoilta, ja useimmiten ne ovat runsaan ulosteen peitossa. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että saaristolaiset eivät ole järin ihastuneita merimetsoon.

Mutta jos merimetso ärsyttää, niin mikä avuksi?

Ylen nettisivulla on toinenkin merimetsoa koskeva juttu, nimittäin 3..8.2017 julkaistu kirjoitus otsikolla Ärsyttävät merimetsot? Merikotkateinit hoitelevat homman ( https://yle.fi/uutiset/3-9066590 ).

Satuin tässä taannoin paikalle, jossa merikotkateini aivan ilmeisesti oli valmistautumassa hoitamaan tuota Ylen jutussa mainittua hommaa. Kuvassa äärimmäisenä oikealla nimittäin on nuori merikotka valmiiksi katetun ruokapöydän ääressä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 6.9.2017.

Lehdissä julkaistuista kuvista on erehdyksessä jäänyt oikealla oleva merikotka pois.

Havaintoja luomuviljelmän laidalta

Toisin kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla luomuviljelmillä ei voida käyttää kemiallisia torjunta-aineita. Siellä rikkakasveja pyritään torjumaan esimerkiksi monipuolisella viljelykierrolla sekä sopivilla aluskasveilla ja katteilla.

Tosiasia kuitenkin lienee, että luomuviljelyssä on siedettävä enemmän rikkakasveja kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla. Viljelykierto, aluskasvit ja katteet eivät ole yhtä tehokas tapa torjua rikkakasveja kuin kemialliset torjunta-aineet.

Miten tämä vaikuttaa alueen eläin- ja lintukantaan?

Näyttää siltä, että luomupeltojen liepeillä lintu- ja eläinkanta on monipuolisempi kuin niillä pelloilla, joilla käytetään kemiallisia torjunta-aineita. Jos esimerkiksi toivoo voivansa bongata pensastaskun, paljon runsaammin niitä tapaa luomupellolla kuin sellaisella pellolla, jolla on käytetty kemiallisia torjunta-aineita.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 23.8.2017.

Kalamies Sääksi

Kukapa ei olisi nähnyt valokuvaa kalamiehestä, joka hymy huulillaan katsoo kiinteästi suoraan kohti kameraa. Toisessa kädessään kalamiehellä on jokin ongentapainen, jonka siimassa riippuu kala.

Kuvan avulla kalamies haluaa kertoa katsojalle, miten hyvin kalastusreissu on onnistunut. Mitä suurempi on kala, sen paremmin kalamies reissullaan on onnistunut.

Syvällä kantahämäläisessä metsässä satuin yhyttämään sääksen, joka kala kynsissään oli palailemassa pesälleen. Ohi lentäessään se havaitsi minut ja katse kiinteästi kohdistettuna kohti kameraa se rupesi esittelemään pyydystämäänsä kalaa.

Elikkä siis sääksi käyttäytyi kuin kunnon kalamies ikään.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 9.8.2017.

Sääksi vartioi pesän rauhaa

Meitä on kolme kaveria - Mikko, Arto ja mä.

Meillä on yksi yhteinen kiinnostuksen kohde: olemme kiinnostuneita kaikesta siitä, mitä metsässä tapahtuu.

Meistä kolmesta Mikko tuntee parhaiten tämän seudun metsien tapahtumat, hän kun on ikänsä samoillut niitä.

Eräällä viimeaikaisista retkistään Mikko oli yhyttänyt sääksenpesän, joka oli männyn latvassa erään korkean kallion laella. Itse pesän oli laatinut sääksipariskunta, mutta joku lintuystävällinen sielu oli selvästi vähän autellut sitä. Mäntyyn nimittäin oli rakennettu lava, jonka päälle sääksien oli ollut helppo laittaa pesänsä.

Eräänä pilvipoutaisena sunnuntai-iltana me kolme menimme Mikon opastuksella sääksen pesän tuntumaan tarkoituksenamme tarkkailla, mitä pesällä tapahtuu.

Ja mitä siellä näimmekään?

Sääksistä toinen hääräili poikastensa kanssa pesässä ja toinen istuskeli männyn kuivettuneella latvakarahkalla tarkkailemassa alle levittäytyvää maisemaa.

Vartoi veikko varmaankin pesänsä rauhaa.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 26.7.2014.

Lintuperhe yllätysvierailulla

Riihimäen Sammalistonsuo viime vuosina tarjonnut monia yllätyksiä.

Sellaisen se tarjosi menneelläkin viikolla, jolloin pitkästä aikaa tulin käyneeksi siellä.

Sattui nimittäin niin, että eräällä suon monista kosteikkoaltaista uiskenteli merihanhiperhe, johon emolintujen lisäksi kuului kaksi poikasta.

Mikähän se tässä sitten niin yllättävää on? Onhan Sammalistonsuo tunnettu siitä, että varsinkin muuttoaikaan siellä tapaa hanhea jos jonkinmoista.

Poikkeuksen on kuitenkin tehnyt merihanhi. Edes muuttomatkoillaan se ei kovin usein eksy näin kauas sisämaahan, saatikka sitten, että se asettuisi tänne koko kesäksi pesimään. Nimensä mukaisesti merihanhi nimittäin pesii tavallisimmin merien rauhallisilla luodoilla.

Pesintä näin etäällä sisämaassa sen sijaan on harvinaista.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 12.7.2017.

Soiden lintu saapui metsään

Sattuipa siinä niin, että naapurin isäntä oli kipannut ylivuotisia perunoita Lopella olevan kesämökkimme lähimetsään. Sieltä ne sitten kesän kuluessa häipyvät metsän asukkaiden suihin.

Utelias kun olen, halusin selvittää, mitä eläimiä metsässä asustelee. Senpä vuoksi virittelin riistakameran perunakasan viereen.

No, tavallisimmin perunoita käyvät syömässä valkohäntäkauriit, hirvet, supit sekä jänikset ja rusakot. Myös närhet ja sepelkyyhkyt käyttävät perunoita ravinnokseen. Onpa jopa ilves kerran tallentunut perunakasan tietämillä olevan riistakameran muistikortille. Mutta se tuskin oli kiinnostunut perunoista. Taisi peto pikemminkin vaania perunakasan luona vierailevia jäniksiä ja valkohäntäkauriita.

Mutta ainakin minun mielestäni yllättävin vieras perunakasan luona oli kurki. Ihmettelin, miten se oli löytänyt tiensä sankan metsän keskellä olevan perunakasan luo. Kurkihan on soiden, peltojen ja muiden aukeitten paikkojen lintu, jota ei kovin usein tapaa tiheässä metsässä.

Juttu ja kuva, joka on otettu riistakameralla, on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 28.6.2017

Suden hetki

Mikä se mahtaa olla tämä suden hetki?

Voitaisiin ajatella sen tarkoittavan hetkeä, jolloin suden on helpointa yllättää saaliinsa.

Mutta milloin koittaa suden hetki esimerkiksi valkohäntäkauriille?

Tämä kuva kertoo sen.

Valkohäntäkauris havaitsee ihmisen, jota se hyvin perustein epäilee susimaiseksi saalistajaksi.

Tämän vuoksi valkohäntäkauris säntää hurjaan juoksuun.

Pitkin loikin se etenee yli hakkuuaukean tarkoituksenaan piiloutua aukean laidalla olevaan sankkaan metsään.

Jostakin käsittämättömästä syystä valkohäntäkauris ei kuitenkaan sukellakaan metsän suojiin. Se pysähtyy hakkuuaukean laidalle ja alkaa katsella taakseen. Uteliaana ja täysin liikkumatta se ryhtyy tarkkailemaan, mitä se ihminen siellä hakkuuaukean vastakkaisella laidalla puuhailee.

Se on hetki, jolloin liikkumatta paikallaan seisova valkohäntäkauris on helppo saalis. Juuri sillä hetkellä metsästäjä tuskin ampuu ohi.

Tässä tapauksessa valkohäntäkauriit kuitenkin ovat onnekkaita. Hakkuuaukean vastakkaisella laidalla ei seiso metsästäjä vaan intohimoinen luontokuvaaja.

Ainakaan tämä luontokuvaaja ei paina kiväärin liipasinta. Hän painaa kameran laukaisinta.

Rastaanpojan tiukka vaatimus

Tuoppas mutsi pötyä pöytään!

Kuva on otettu toukokuun lopulla vuonna 2012 kesämökkimme puutarhassa Lopen Kaakkomäenkulmalla

Sepelkyyhkyn selfie

Sepelkyyhky on näköjään näköjään käyttänyt riistakameraa hyväkseen ja käynyt ottamassa itsestään selfien.

Talitintinpoika lähdössä maailmalle

Nyt elelemme vuoden näitä aikoja.

Talitintin poikaset alkavat lähteä pesistään.

Tämä kuva on otettu 10.6.2016 kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla.

Kirjosieppo viihtyy puutarhassa

Sain sähköpostiviestin BirdLife Finlandilta. Viestissään BirdLife kutsui minut mukaan Pönttöpongaus -nimiseen tapahtumaan, joka järjestettiin viime viikonvaihteessa. Viestissä tiedusteltiin, onko minulla pihallani linnunpönttöjä, ja tiedänkö, mitä lintuja niissä asuu.

No, onhan minulla kesämökin pihapiirissä viisi linnunpönttöä. Kahdessa niistä asuskelee talitinttipariskunta ja yhdessä kirjosieppo. Kahdessa muussakin on asukit, mutta toistaiseksi on jäänyt arvoitukseksi, keitä ne ovat. Niissä ilmeisesti menossa on vielä haudontavaihe. Menneinä vuosina esimerkiksi sinitiainen ja kuusitiainen ovat pitäneet niitä pesäpaikkanaan.

Mutta monet lintulajit pesivät muualla kuin pöntöissä. Esimerkiksi mutarastas saattaa rakennella pesänsä mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Esimerkiksi kesämökkimme pihapiirissä olevan ladon kurkihirren päältä löytyi mustarastaan pesä. Äänistä päätellen poikaset siellä majailevat poikaset ovat jo kuoriutuneet.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 14.6.2017

Autoa voi käyttää piilokojuna

Ylen nettisivulla (yle.fi/uutiset/3-9633143) oli 26.5.2017 oli juttu ylivuotisesta hirvenvastasta, jonka emä oli hiljattain karkottanut. Vasa oli jotenkin vähän hukassa. Luonnonvaraiset eläimethän lähtevät tavallisesti pakosalle, jos ihminen niitä lähestyy. Tämä yksilö ei lähtenyt, vaan pikemminkin hakeutui ihmisen läheisyyteen.

Tapaus on poikkeuksellinen, mutta käsittääkseni ei aivan tavaton. Minulla on kokemus ilveksestä, joka eräänä aamuna tuli Lopen Kaakkomäellä olevan kesämökkimme pihamaalle. Se seisoskeli pitkät tovit noin 25 metrin päässä minusta tarkkailemassa, kun nautiskelin aamukahviani mökin edessä olevalla terassilla. Kysymys tässäkin tapauksessa oli nuoresta yksilöstä.

Samoin minulla on kokemus nuoresta männyn oksalla istuskelevasta kanahaukasta, jonka onnistuin kuvaamaan aivan lähietäisyydeltä.

Asia on kuitenkin niin, että normaalisti villieläimet eläimet kavahtavat luonnossa liikkuvaa ihmistä. Näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi autolla voi päästä hyvinkin lähelle luonnonvaraisia eläimiä. Esimerkiksi hirvet, valkohäntäkauriit ja metsäkauriit voivat jäädä pitkäksi toviksi ihmettelemään autoa, joka hitaasti lähestyy niitä metsäautotiellä. Sellaisessa tilanteessa niistä voi saada varsin helposti valokuvia.

Tämä kuva on otettu juuri sellaisessa tilanteessa Janakkalan Vähikkälässä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 31.5.2017.

Mitä yhteistä on sorsalla ja kanadanhanhella?

No, ne ovat ikään kuin serkuksia, sillä kumpikin kuuluu samaan suureen sorsien heimoon, johon kuuluvat niin hanhet, sorsalinnut kuin joutsenetkin.

Pesäpaikkojensa rakentamisen suhteen kanadanhanhi ja sinisorsa eroavat toisistaan. Sinisorsa, joka viihtyy hyvin niin syrjäisillä kosteikoilla kuin taajamissakin, saattaa rakentaa pesänsä vaikkapa kaupungin puistoon, kunhan vain sopivan suojaisan paikan sieltä löytää. Toisinaan sinisorsa saattaa rakentaa pesänsä kauaskin veden ääreltä. Kanadanhanhen pesää tuskin löytyy taajama-aluelta, ja toisin kuin sinisorsa se rakentaa pesänsä mieluiten aivan veden äärelle.

Tässä päivänä muutamana vähän aikaa sitten lähdin kajakkireissulle Toivanjoelle, joka virtaa Lopen Kesijärvestä Tervakosken Alasjärveen. Siellä kuvasin sinisorsan, joka oli tullut tervehtimään kanadanhanhea tämän pesäpaikalle. Eipä taida enää kulua pitkääkään aikaa, kun kanadanhanhen poikaset kuoriutuvat ja lähtevät uimaan pitkin Toivanjokea.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvikään viikkouutisissa 17.5.2017

Liro Toivanjoella

Kajakki on kahdestakin syystä erinomainen paikka kuvata vesilintuja ja kahlaajia, jotka viihtyvät veden äärellä.

Ensimmäinen syy on se, että kajakilla voi päästä huomattavasti lähemmäs kuvattavaa kohdetta kuin esimerkiksi kävelemällä soilla tai vesistöjen rannoilla. Linnut kavahtavat huomattavasti herkemmin pystyssä seisovaa ihmistä kuin kajakissa istuvaa ihmistä.

Toinen sitten on kuvakulma. Istuessaan kajakissa kuvan ottaja on kohtalaisen lähellä veden pintaa, joten kuvakulma on huomattavasti matalampi kuin jos kuvan ottaja seisoo vesistön rannalla. Ainakin minusta matala kuvakulma on mielenkiintoisempi kuin yläviistosta otettu kuva.

Kajakin haittapuoli on se, että sinne ei tilanpuutteen vuoksi voi ottaa mukaan mitään kovin pitkiä teleobjektiiveja. 

Tämä liro on kuvattu 5.5.2017 Toivanjoella, joka virtaa Lopen Kesijärvestä Tervakosken Alasjärveen.

Aamun parhaat bongaukset

Metsäjänis on taas tänäkin vuonna saapunut norkoilemaan Lopella olevan kesämökkimme. puutarhan liepeille.

Myös harmaapäätikka tuli tarkkailemaan tilannetta pihalla olevaan pihlajaan.

Toivansuon lintutorni

Kuvassa on Toivansuonlintutorni. Kuva on otettu kajakista Toivanjoelta, joka virtaa Lopen Kesijärvestä Tervakosken Alasjärveen.

Kanadanhanhi pesii Toivanjoella

Tänään oli todella keväinen päivä Toivanjoella, joka virtaa Lopen Kesijärvestä Tervakosken Alasjärveen.

Matkaa tein kajakilla ja ikään kuin saattoaluksena mulla oli kanadanhanhi, joka tänä vuonna pesii Toivanjoen rantamaisemissa.

Silkkihaikara vietti aikaa puistossa

Mullarneyn, Svenssonin ja Zetterströmin Lintuoppaan vuonna 2005 painettu laitos kertoo, että silkkihaikara pesii yhdyskunnissa kosteikoissa joilla ja rannikon laguuneissa.Se on eurooppalainen muuttolintu ja valtaosa niistä talvehtii Afrikassa mutta osa myös Espanjassa ja Lähi-idassä.

Tiettävästi näitä on joskus tavattu Suomessakin. Muun muassa Ylen nettisivuilla olevassa 8.5.2015 päivätyssä uutisessa kerrotaan, että yksi sellainen on bongattu Oulun Hietasaaressa kesäkuussa 1999.

Sattumoisin olen minäkin bongannut silkkihaikaran, tosin en Suomessa vaan Barcelonassa, missä tulin käyneeksi viime huhtikuussa.

Sinänsä ei liene mitenkään poikkeuksellista havaita silkkihaikaraa Espanjassa. Tässä tapauksessa havaintopaikka ainakin minusta kuitenkin tuntui jotenkin vähän epätodennäköiseltä. Silkkihaikara nimittäin ei oleillut joen rannalla eikä laguunissa vaan puistossa, joka sijaitsi keskellä tiheästi rakennettua kaupunkialuetta.

On varsin epätodennäköistä, että haikarat Suomessa tulevat kaupunkien puistoihin. Espanjassa se näköjään on aivan mahdollista.

Juttu ja kuva on julkaistu 3.5.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa.

Hirvi pulahti uimaan keskellä suota

Tässä päivänä muutamana seisoskelin Toivansuon lintutornilla metsästämässä elämäni luontokuvaa niin kuin monasti aiemminkin olen tehnyt.

En ole ihan varma, olenko vielä sellaista onnistunut saamaan, ja voipi hyvinkin olla, että en koskaan sellaista tule saamaankaan. Mutta hetkellisiä onnistumisen tunteita olen kuitenkin saanut kokea.

Yksi sellainen oli, kun menneellä viikolla havaitsin hirven ravaavan suota halkovan Toivanjoen eteläpuolisella rannalla.

Hiljaa mielessäni toivoin, että hirvi laskeutuisi jokeen ja uisi sen yli pohjoisen puolella olevalle rannalle, missä lintutornikin oli.

Ja niinhän siinä sitten kävikin.

Hirvi ui joen yli.

Rannalle noustuaan se pysähtyi ravistelemaan vedet turkistaan ja katosi sen jälkeen jonnekin joen pohjoispuoliseen maastoon.

Luontokuvauksen A ja O on, että sattuu olemaan kamera laukaisuvalmiina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 19.4.2017.

Kuva on otettu 12.4.2017 Tervakosken Toivansuolla.

Kurjet saapuivat tänä vuonna varhain

Minulla on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan ollut tapana seurata kurkien kevätmuuttoa Tervakosken Toivansuon laitamilla. Niin olen tehnyt tänäkin keväänä.

Yleensä vuosi on vierähtänyt reilusti huhtikuulle, ennen kuin olen bongannut siellä kevään ensimmäisen kurkeni. Tänä keväänä havaitsin kurjen siellä jo 23. maaliskuuta.

Koskaan aikaisemmin en muista bonganneeni kurkea näillä seuduilla näin varhain.

Tuntuu siltä, että kevät saapuu vuosi vuodelta aina vain aikaisemmin. Ja niin näyttävät saapuvan muuttolinnutkin.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 5.4.2017.

Kahdenlaista bongausta

Laitapa Googlemapsin hakukenttään koordinaatit 60.256474, 22.606985. Sieltä löydät Sauvon Karunassa sijaitsevan vuonna 2005 valmistuneen Maalun näköalatornin.

Samalla paikalla on aikaisemmin ollut Karunan suojeluskunnan vuonna 1939 rakentama ilmavalvontatorni, joka ajan saatossa on ehtinyt kadota.

Sekä vanhassa että nykyisessä tornissa on harjoitettu bongausta.

Vanhassa tornissa bongausta harjoittivat talvi- ja jatkosodan aikaan ilmavalvontalotat. He toivoivat saavansa mahdollisimman harvoja havaintoja vihollisen pommikoneista, joiden pääasiallinen kohde oli lähistöllä sijaitseva Turun kaupunki.

Nykyisessä tornissa bongausta puolestaan harjoittava lintuharrastajat. He toivovat saavansa mahdollisimman useita havaintoja linnusta, jotka kevätmuuton aikaan palailevat vierailta mailta takaisin tänne pohjan perukoille.

Linnut siis ovat tervetulleita, vihollisen pommikoneet eivät niinkään.

No, joka tapauksessa, kuten monasti aiemminkin, tein taas tänäkin vuonna keväisen retken Maalun näköalatornille. Havaitsin, että ainakin hanhet ja joutsenet tekevät parhaillaan väkevästi paluuta Suomeen.

Sitä paitsi tornista avautuvat näköalat olivat huikeita ja merikotkakin kunnioitti läsnäoloani ohilennolla.

Kuva ja juttu on 22.3.2017 julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa.

Upside down

Which one of these two photos is upside down.

Try to guess!

This photo is taken 8. October 2012 on one of the swaps near Riihimäki, Finland. 

Phenomenons of springtime

Spring is coming. Elks calving season will soon be  at hand.

This photo is taken 30. April 2010.

Valkohäntäkauris jäissä

Vietin viime sunnuntain (5.3.2017) Tervakosken Toivansuolla.
Suon laidalla olevasta lintutornista havaitsin valkohäntäkauriin, joka jokea ylittäessään oli pudonnut jäihin eikä kyennyt omin voimin nousemaan sieltä ylös.
Oheiset kuvat kertovat, miten pelastuslaitoksen miehet noin puolen tunnin ponnistelun jälkeen onnistuivat nostamaan valkohäntäkauriin kuivalle maalle.

Valkohäntäkauris pulassa Toivanjoella

Minulle on menneinä vuosina sattunut Tervakosken Toivansuolla monta mukavaa yllätystä. Esimerkiksi ilves ja valkoinen hirvi, jotka siellä olen bongannut, eivät ole aivan arkipäiväisiä tuttavuuksia.

Myös viime sunnuntaina Toivansuo tarjosi yllätyksen mutta tällä kertaa se ei ollut kovinkaan mukava. Suon laidalla olevasta lintutornista nimittäin havaitsin, että valkohäntäkauris oli vajonnut jäihin yrittäessään ylittää suota halkovaa Toivanjokea.

En tiedä, miten pitkään se oli ollut jäisessä joessa, mutta kylmän kangistama se jo aivan selvästi oli. Aika ajoin se kyllä yritti päästä ylös avannosta, mutta sen etusorkat eivät saaneet pitävää otetta avantoa reunustavasta liukkaasta jäästä.

Yksin minulla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia auttaa jäihin pudonnutta valkohäntäkaurista. Niinpä soitin 112:een, mistä tieto välitettiin pelastuslaitokselle.

Pelastuslaitoksen miehet riensivätkin apuun, ja noin puolen tunnin ponnistelun jälkeen he onnistuivat nostamaan valkohäntäkauriin elävänä kuivalle maalle.

Mutta onko tällä tarinalla onnellinen loppu?

Vastausta tähän kysymykseen emme varmuudella tiedä. Voin vain sanoa, että valkohäntäkauris oli kuivalle maalle päästyään niin uupunut, että ei ainakaan heti pystynyt nousemaan jaloilleen.

Minulla kuitenkin kytee mielessäni aavistus, että saamastaan avusta huolimatta tämä poloinen joutuu takaisin luonnon suureen kiertokulkuun.

Juttu ja kuva on julkaistu 8.3.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa.

Kuukkeli

Kuvassa on kuukkeli, joka taitaa olla pienin varislintumme. Ja varmaankin myös rohkein.

Vai mikä toinen varislintu tulee ottamaan huikopaloja ihmisen kädestä?

Kuva on otettu Äkäslompolossa 23.2.2012

Hirvilehmä ja vasa juoksulenkillä

Vaikka en varsinainen lehtimies olekaan, minuun on tainnut tarttua tauti, joka nykyään on varsin monen lehtimiehen riesana. Taudissa on kysymys maanisesta riippuvuudesta, jossa lehtimies etsiskelee julkaistavakseen poikkeuksellisen hätkähdyttävää juttua. Mielellään uutinen saisi olla sellainen, että julkaisemisen jälkeen se leviää kulovalkean tavoin sosiaalisen median kaikille tasoille mahdollisimman monien ihmeteltäväksi ja päiviteltäväksi.

Sellaista juttua olin metsästellyt päiväkausia kesämökillämme Lopen Kaakkomäella. Mielellään olisin halunnut ottaa kuva esimerkiksi sudesta, joka olisi juostajolkotellut pitkin kesämökkimme tontin rajalla olevaa kiviaitaa. Sellaisesta olisi voinut kirjoitella todella pysäyttävän jutun.

Mutta ei. Ei sinne mitään sutta ilmestynyt. Ei tapahtunut muuta kuin että tintit, närhet ja punatulkut sun muut arkipäiväiset linnut kieppuivat mökin ruokintapaikalla olevissa talitangoissa.

Vähän pettyneenä toivoin, että paikalle paremman puutteessa tulisi edes hirvi, josta voisi kirjoittaa jutun.

Siinä sitten päätin lähteä ajelemaan kotiin Riihimäelle.

Ja kuinka ollakaan! Kun siinä hissun kissun ajelin mökkitietä pitkin, hirvilehmä ja ylivuotinen vasa juoksivat hurjaa vauhtia pitkin tiehen rajoittuvan hakkuuaukean reunaa. Pysäytin auton ja ihmeekseni myös hirvet pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan minua.

Avasin auton ikkunan ja ehdin ottaa niistä pari kuvaa ennen kuin ne taas säntäsivät juoksuun ja katosivat metsään.

Ei tämä nyt ihan skuuppi taida olla mutta julkaisemisen arvoinen juttu kylläkin.

Juttu ja kuva on julkaistu 22.2.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa

Hömötiainen on ruokintapaikalla yhä harvinaisempi vieras

Hömötiainen on ruokintapaikalla yhä harvinaisempi vieras

Sain sähköpostiviestin BirdLife Suomelta, joka kutsui minut osallistumaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettyyn Pihabongaus -nimiseen tapahtumaan.

Siinäpä oiva syy lähteä viikonlopuksi mökille Lopelle.

Lauantaiaamuna tarkkailin lintujen ruokintapaikkaa mökin keittiöstä ja laskeskelin, montako yksilöä kutakin lintulajia kävi yhden tunnin aikana vierailemassa ikkunan edessä olevalla ruokintapaikalla.

Ja mitä havaitsin?

Kuten arvata saattaa, lukumääräisesti runsaimmin olivat edustettuina tali- ja sinitiaiset. Paljon oli myös kuusitiaisia, punatulkkuja ja pikkuvarpusia. Hömötiainen sen sijaan alkaa talvi talvelta olla harvinaisempi vieras, ja jopa kuusitiainen on lukumääräisesti ohittanut hömötiaisen kesämökkimme ympäristössä. Käpytikkakanta siellä on vahva ja nyt parin vuoden tauon jälkeen harmaapäätikkakin on palannut sinne.

Tämän vuoden mieluisimpana vieraana pidän kuitenkin puukiipijää, tuota pientä ja vikkelää lintua, joka tikkamaiseen tyyliinsä kapusi mökin pihalla olevan pihlajan runkoa ylöspäin.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 8.2.2017.

Sinitiaiskanta vahvistuu ja voi hyvin

Suomalaisen lintutieteen pioneerin K. E. Kivirikon Suomen linnut -niminen teos vuodelta 1947 sanoo, että hömötiainen on Suomen yleisin tiaislaji.

Sinitiaisesta teoksessa todetaan muun muassa, että Suomalaisen Normaalilyseon Luontoseuran vuosina 1920-1924 kokoamien havaintojen mukaan niitä oli tuolloin tavattu kaikkiaan runsaat puolisataa ja havaintojen tekijät olivat pääsääntöisesti nähneet vain yhden tai korkeintaan muutaman sinitiaisyksilön samanaikaisesti.

Sinitiainen siis oli tuolloin verraten harvinainen lintu Suomessa.

Kivirikko on elänyt aikana, jolloin ei tiedetty mitään tehometsätalouden ja ilmaston lämpenemisen vaikutuksista lintukantojen lukumääriin.

No miten ne sitten vaikuttavat hömötiais- ja sinitiaiskantaan?

Tutkimustulosten perusteella on tehty sen suuntaisia päätelmiä, että hömötiaiskanta Suomessa on pienentynyt ilmaston lämpenemisen ja tehometsätalouden vuoksi.

Sinitiaista tehometsätalous sen sijaan ei ole haitannut ja ilmaston lämpenemisen vuoksi sinitiaiskanta on vahvistunut niin, että sitten Kivirikon päivien se on monikymmenkertaistunut. Ilmaston lämpenemisen ohella sinitiaiskannan vahvistumiseen on vaikuttanut se, että talviruokinnan vuoksi sinitiainen elää ja voi hyvin Suomen talvessa.

Samanlainen on ilmaston lämpenemisen vaikutus ollut monen muunkin lintulajin kohdalla. Joitakin lintu-lajeja se on hyödyttänyt, joitakin toisia taas haitannut.

Juttu ja kuva on julkaistu 25.1.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa.

Vuosi vaihtui ja toi mukaan muutaman pakkaspäivän

Mutta mikä se oikeastaan on tämä pakkanen. Millä tavalla sitten se voidaan määritellä?

No pakkasella kai tarkoitetaan sitä, että ilman lämpötila laskee alle nollan celsiusasteen ja vesikin alkaa jäätyä. Niinhän meille koulussa on opetettu.

Mutta entä sitten halla - miten se voidaan määritellä? Ovatko halla ja pakkanen eri asioita, ja jos ovat, mikä niiden eroavaisuus on? Asiahan on niin, että hallastakin puhutaan silloin, kun ilman lämpötila alittaa tuon maagisen nolla-asteen rajan.

Nykysuomen sanakirjan mukaan halla on lämpimänä vuodenaikana yöllä sattunut (paikallinen) pakkanen, varsinkin sen turmeleva vaikutus (viljelyskasveihin).

Tästä kai voisi tehdä sen päätelmän, että pakkasella tarkoitetaan sitä, kun ilman lämpötila talvella laskee alle nollan, kun taas hallalla tarkoitetaan sitä, kun ilman lämpötila kesäyönä laskee alle nollan.

Kuva on otettu Lopen Haapakorvessa 6.1.2017.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 11.1.2017.

Landscape in North Savonia

After the winter solstice - let the sunshine in - through the clouds - in North Savonia, Finland