Vesi-tuo mystinen elementti

Amatöörilimnologi tarkkaili laivan kannella nopeasti jäähtyvän Suomenlahden vettä. Päässä pyöri ajatus, että siinäpä vasta ihmeellinen ja vähän mystinenkin aine. Se voi esiintyä kolmessa eri olomuodossa: kiinteänä aineena eli jäänä, kaasumaisena aineena eli höyrynä sekä nesteenä. Ja tässä nyt, kun pakkanen pureksi amatöörilimnologin poskia, nämä kaikki olomuodot olivat läsnä. Suomenlahti aaltoili vielä vapaana jääkahleista, mutta merestä nousi sankka vesihöyrymäinen pilvi ja jää oli jo alkanut tiivistyä laivan kansirakenteisiin.

Puhdas vesi jäätyy normaalipaineessa nollassa celsiusasteessa. Teoriassa paine vaikuttaa jäätymispisteeseen niin, että suuressa paineessa veden jäätymispiste on matalampi kuin pienessä paineessa. Teoriassa siis makea vesi jäätyy esimerkiksi Mount Everestin huipulla plusasteisena mutta nolla-asteisena merenpinnan tasolla, koska merenpinnan tasolla on korkeampi paine kuin Mount Everestin huipulla. Tämän ilmiön käytännön vaikutus on kuitenkin vähäinen. Paine-eron vähäisyydestä johtuen makea vesi Mount Everestin huipullakin jäätyy suurin piirtein nollassa celsiuksessa kuten merenpinnan tasolla.

Myös veden suolapitoisuus vaikuttaa jäätymispisteeseen niin, että mitä suolaisempaa vesi on, sen alempi myös jäätymispiste on. Esimerkiksi vähäsuolaisen Itämeren jäätymispiste vaihtelee miinus 0,2-0,8 celsiusasteen välillä.

Kun veden lämpötila saavuttaa 100 celsiusastetta, se alkaa kiehua. Paine vaikuttaa kuitenkin myös veden kiehumispisteeseen. Mitä suurempi paine on, sen korkeampi myös veden kiehumispiste on.

Esimerkiksi Mount Everestin huipulla vesi kiehuu jo noin 70:ssä celsiusasteessa, kun taas merenpinnan tasossa se kiehuu vasta 100:ssa celsiusasteessa.

Mitenkähän mahtaisi onnistua perunoiden keittäminen Mount Everestillä? MJA

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 27.1.2016.

Urpiaiset

Tuntuu siltä, että talvilintujen lajivalikoima on muuttunut aikaisempaa köyhemmäksi. Tänä talvena esimerkiksi kesämökkimme ruokintapaikalla käy enimmäkseen tali- ja sinitiaisia sekä närhiä ja käpytikkoja. Tuiki tavallinen ja kaikkien tuntema hömötiainen on selvästi aikaisempaa harvinaisempi vieras, ja kuusitiainen, joka sekin aikaisemmin kävi päivittäin syömässä auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä lintulaudoillamme, näyttää tänä talvena olevan harvinaisuus. Harmaapäätikkaa en ole tänä talvena bongannut kertaakaan ja urpiainen on pysytellyt poissa sieltä jo useampia vuosia.

Mutta vuosi 2007 oli hyvä urpiaisvuosi. Silloin niitä saattoi bongata ruokintapaikalla miltei päivittäin.

Tätä kuvaa urpiaisista ei kuitenkaan ole otettu kesämökillämme vaan Turengin sokeritehtaan läjitysalueella 3.2.2007

The war is finally over

Tälle kuvalle olen antanut nimen "The war is finally over".

Kuvasta mulle tulee mieleen sotilas, joka sodan päätyttyä palaa takaisin kotiinsa.

Kuvassa oleva ratsumies on kaverini Urmas Laukkanen pukeutuneena 1860 ja 1870 -lukujen malliseen jenkkiarmeijan sotilaan asuun. Jenkkiarmeijalla tarkoitan tässä Yhdysvaltojen pohjoisvaltioiden armeijaa, joka oli voitti Yhdysvaltojen sisällissodan.

Aivan vain varmuuden vuoksi kerron, että kuva on tehty yhdistämällä kuvankäsittelyohjelmalla kaksi kuvaa toisiinsa. MJA

Tulivat vihdoin pakkaset

Pakkasten myötä tulivat palelevat varpaat, korvat ja sormet.

Mutta tulipa vielä muutakin.

Tuli muutama aurinkoinen päivä. Tulivat ilmassa tanssivat hienoiset jäähileet.

Ja yhdessä auringon ja jäähileiden kanssa tulivat halot, nuo optiset ilmakehän ilmiöt.

Ilmassa on talven tuntua. MJA

Juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 13.1.2016

Kuva on otettu Lopen Kaakkomäenkulmalla 6.1.2016.

Pakkanen paukkuu ja halot loistavat

Talvea odoteltiin tulevaksi. Ja tulihan se lopulta. Riihimäellä saadaan kärvistellä yli 20:n asteen pakkasessa. Tänä aamuna auton lämpömittari antoi jopa 27:n celsiuksen pakkaslukemat täällä Riihimäellä.

Pakkaset tuovat mukanaan halot. Enkä tässä tarkoita halkoja, joita niitäkin tarvitaan pakkasilla. Tarkoitan haloa, siis auringon ja ilmassa leijuvien jääkiteiden synnyttämää valoilmiötä.

Selvyyden vuoksi on ehkä syytä mainita, että haloilmiön voi nähdä myös kesähelteellä. Mutta varmimmin sen voi nähdä talvipakkasella. MJA

Kuva on otettu 5.1.2016 Riihimäellä Valtakadun ja Suokadun risteyksessä. Kameran objektiivi osoittaa etelään Kauppakadun ja Keskuskadun suuntaan.

Tuulihaukka Riihimäen Herajoella

Olipa kerran virkaheitto lato tuolla Herajoen suunnalla Riihimäellä. Siis siinä mielessä virkaheitto, että sitä ei enää käytetty siihen tarkoitukseen, mihin latoja yleensä käytetään.

Mutta joku oli keksinyt ladolle uusiokäyttöä ja rakennellut sen toiseen päähän pesän tuulihaukalle. Siihen tuulihaukka asettui asumaan.

Sattuipa sitten, että eräänä talvena ladon toinen pääty, se jossa pesä oli, vanhuuttaan romahti maahan.

Mutta siirsipä joku sitten pesän ladon toiseen päätyyn. Siihenkin tuulihaukka asettui asumaan.

Siinä kului vuosi tai pari. Sitten ladon toinenkin pää romahti maahan.

Mutta taitaapa se tuulihaukka vieläkin pesiä siellä Herajoen suunnalla. Kun yksi lato romahti, pesä siirrettiin toisen samalla pellolla olevan ladon seinään. MJA

Kuva tuulihaukasta on otettu 10.6.2007 ja kuva ladosta 16.4.2009 Riihimäen Herajoella.