Takatalvi

Lopen Kaakkomäenkulmalle tuli 25.3.2015 vuorokauden mittainen takatalvi. Silloin pystytin naapurin isännän metsään teltan, josta tarkoitukseni on kuvata elämään isännän metsään pystyttämän perunakasan tienoilla.

Tässä on ehkä syytä mainita, että kenenkään metsään ei saa pystyttää telttaa ilman maanomistajan lupaa. Joten jos haluat pystyttään teltan tai tehdä jonkin muun rakennelman piilokojuksi, pyydäpä ensi maanomistajalta lupa.

Kuva on otettu 25.3.2015 riistakameralla. MJA

Haasteita

Riistakamerat ovat paljastaneet ainakin yhden asian valkohäntäkauriiden elintavoista: ne viettävät erittäin vilkasta yöelämää. Illan hämärtyessä ne saapuvat syömään perunoita, jotka naapurin isäntä on kipannut metsään. Siinä perunakasan tienoilla ne sitten viihtyvät vuorokauden koko pimeän ajan aina päivän koittoon asti. Aamun valjetessa ne häipyvät viettämään vuorokauden valoisan ajan jonnekin takametsiin ja palaavat seuraavana iltana takaisin herkuttelemaan perunoilla.

Ongelma on se, että kauriiden kuvaaminen ilta- tai aamuhämärissä on varsin haasteellinen juttu kahdestakin syystä. Ensimmäinen haaste tietenkin on se, että onnistuneen valokuvan ottaminen niinkin eloisasta eläimestä kuin valkohäntäkauris ei hämärissä oloissa ole aivan yksinkertaista. Toinen haaste on sitten se, että piilokojuun pääseminen valkohäntäkauriiden huomaamatta on vaikeaa. Valkohäntäkauris on varsin säikky eläin. Sitä ei paljoakaan tarvitse häiritä, jotta se häntä pystyssä loikkaa huimaa vauhtia metsän kätköihin.

Tämän kuvan on ottanut riistakamera Lopen Kaakkomäenkulmalla kesämökkimme läheisyydessä 27.3.2015 noin kello 7 aamulla.

Taustalla näkyy piilokojuna käyttämäni teltta.

Kauristutkimusta riistakameralla

Naapurin isäntä oli kipannut metsäänsä pienen perunakuorman. Asettelin sen viereen riistakameran ottaakseni selvää siitä, mitä eläimiä perunat houkuttelevat paikalle.

Riistakamera päivysteli perunakasan vierellä parin viikon ajan. Tuona aikana kameran muistikortille tallentui muutaman kerran jänis ja supikoira. Ylivoimaisesti tavallisin vierailija oli valkohäntäkaurislauma, jossa laskujeni mukaan oli ainakin kuusi jäsentä. Se kävi syömässä perunoita kaksi tai jopa kolmekin kertaa yössä tuon kahden viikon aikana.

Eksoottisin vierailija kuitenkin oli ilves, joka yhtenä yönä hieman auringonlaskun jälkeen ilmestyi perunakasan liepeille. Ilves tuskin kuitenkaan tuli syömään perunoita. Se todennäköisesti oli kiinnostuneempi valkohäntäkauriista ja jäniksistä kuin perunoista. MJA

Juttu ja kuva on 11.3.2015 julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa, mutta tässä juttua on hieman lyhennelty.

Kuva on otettu riistakameralla 1.3.2015

 Lopen Kaakkomäenkulmalla .

Ilves valkohäntäkauriiden ruokintapaikan liepeillä

Tässä on riistakameran 3 3 2015 ottama kuva ilveksestä, joka on liikuskellut perunakasan liepeillä. MJA

Telkän kosintamenot vievät veden alle

Kevät on pariutumisen aikaa luonnossa. Pariutumiseen puolestaan kuuluu kullekin lajille ominaiset kosintaseremoniat.

Esimerkkinä tästä käyköön vaikkapa telkkä, tuo tuiki tavallinen sorsalintu.

Minkälaisia sitten ovat telkän kosintaseremoniat?

Telkkäkoiras tähyilee taivaita

 Naaraan kosintaseremonioihin kuuluu kaulan kurottelu vaakasuoraan eteenpäin pitkin veden pintaa. Niihin kuuluu myös voimakas veden pärskyttely pyrstöllä ja siivillä.

Koiras puolestaan käyttäytyy niin, että se uiskentelee naaraan ympärillä. Säännöllisin väliajoin se nostaa kaulansa ja nokkansa pystysuoraan kohti taivasta ja taivuttaa sitten niskansa taaksepäin pitkin selkää niin, että katse on suoraan ylöspäin.

Telkkänaaras pärskyttelee vettä ja nousee
 välillä siivilleen

Aika ajoin molemmat pyrähtävät hetkeksi lentoon ja laskeutuvat uudelleen veteen. Sama näytelmä voi toistua useita kertoja. Lopulta sitten koiras asettuu naaraan päälle, minkä jälkeen molemmat häveliäästi painuvat hetkeksi uppeluksiin veden pinnan alle.

Mitä pinnan alla sitten tapahtuu, se jääköön itse kunkin mielikuvituksen varaan. Mutta tämän jälkeen telkkäpariskunta alkaa etsiä kiivaasti pesäpaikkaa. MJA

Kuvat on otettu Hausjärven Varunteenkoskella 17.3.2015.

Minulla on luontokuvauksen saralla ollut haaveena saada kuva villinä luonnossa liikkuvasta ilveksestä.

Vuoden 2013 syyskuussa haave toteutui. Olin Janakkalassa Tervakosken kupeessa sijaitsevalla Toivansuon lintutornissa kuvaamassa kurkien syysmuuttoa. Tarkkaillessani suon yläpuolella kaartelevaa kurkiparvea huomasin liikettä lintutornin juurella. Otaksuin ensin, että siellä hiiviskeli kettu. Kun hiiviskelijän pää sitten nousi ruovikosta, havaitsin, että ilveshän se siellä hiippailikin.

Vuosien varrella olen tullut tarponeeksi todella pitkän matkan soita ja metsiä. Vain kerran aikaisemmin olen onnistunut näkemään vilauksen ilveksestä luonnossa.

Ihan noin sattumoisin ilveksen voi havaita luonnossa harvoin, koska yleensä ilves havaitsee ihmisen paljon aikaisemmin kuin ihminen sen. Tällä kertaa olot kuitenkin olivat minun kannaltani suotuisat. Olin onnistunut pääsemään lintutorniin ilveksen huomaamatta, eikä ilves suolle tullessaan ollut havainnut minua Toivansuon verraten korkeasta lintutornista.

Kauaa ei ollut nytkään aikaa kuvata ilvestä. Se ilmeisesti kuuli kameran sulkimen laksahduksen ja hävisi välittömästi sen jälkeen suota ympäröivään metsään.

MJA

Kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 2.10.2013.

Varhainen lintu saaliin nappaa

"Varhainen lintu madon nappaa", ajatteli herra Rastas.

Ajatuksesta oli tullut herra Rastaalle suoranainen päähänpiinttymä. Se oli ehdottaman varma, että tämä periaate helpotti huomattavasti linnun kuin linnun elämää. Aina ja kaikkialla se tähdensi tämän asian tärkeyttä. Jos joku tuttava ryhtyi herra Rastaan kanssa keskusteluihin esimerkiksi päivän säästä, niin herra Rastas kyllä kuunteli kohteliaasti ja lausui sekin mielipiteensä päivän säästä. Mutta keskustelun lopuksi se aina muisti huomauttaa: "Muuten, varhainen lintu madon nappaa."

Sanomattakin on selvää, että herra Rastas ihaili tavattomasti roomalaista valtiomiestä ja reetoria nimeltään Marcus Porcius Cato vanhempi. Hän nimittäin päätti kaikki puheensa sanoihin: "Muuten, olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä."

Herra Rastas eli niin kuin puhui. Joka aamu se oli liikkeellä varhain auringonnousun aikaan. Sillä oli tapana istuskella kannon päällä erään puutarhan laidalla. Siitä oli hyvä tarkkailla maastoa ja syöksyä pahaa aavistamattoman madon kimppuun heti, kun se vähänkin nosti päätään nurmikolla.

Herra Rastas ei vain ollut ottanut huomioon, että paikka oli strategisesti ongelmallinen. Jos olivat nurmelle nousevat madot helppoja saaliita herra Rastaalle, niin oli herra Rastaskin kannon päällä istuessaan helppo saalis puun oksalla vaanivalle varpushaukalle. Niinpä siinä sitten kävi, että eräänä aamuna varpushaukka yhtäkkiä nappasi herra Rastaan saaliikseen ennen kuin herra Rastas ehti napata ensimmäistäkään matoa. MJA

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 11.6.2014. Kuva on otettu kesämökillämme Lopen Kaakkomäellä 8.6.2014.