Peipponen Sammalistonsuolla

Peipponen Sammalistonsuolla

Piipahdin viime viikolla Riihimäen Sammalistonsuolla. Suureksi yllätyksekseni bongasin siellä peipposen, tuon keväisen linnun, josta vanhan ja tunnetun lorun mukaan on puolikuuta kesään.
Siellä se lenteli viherpeippojen ja urpiaisten parvessa ja kävi einehtimässä lintujen ruokailupaikalla, joka oli perustettu Sammalistonsuolla olevan lintujen havaintokummun viereen.

Peipponen on yksi Suomen yleisimmistä linnuista, mutta mitenkä yleistä on, että se jää talvehtimaan Suomeen?

Yleensähän peipponen viettää talviajat jossakin Länsi-Euroopassa tai eteläisessä Skandinaviassa. Mutta pieni osa peipoista saattaa jäädä talveksi Suomen etelärannikolle ja paikoin vähän pohjoisemmaksikin. Ei se kuitenkaan aivan jokapäiväinen ilmiö taida olla, että peippo talvehtii Riihimäen leveyksillä.

Sitä paitsi, on ihan mahdollista, että ilmaston lämpenemisen vuoksi tulemme vastaisuudessakin näkemään yhä useammin Suomessa talvehtivia peipposia.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 21.1.2018.

Lintu, joka osaa laskea

Naakkaa pidetään lintumaailman älykkönä.

Ylen nettisivulla on julkaistu 29.8.2013 (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/…/29/lintujen-alykko-1010) tarina naakasta, tuosta lintumaailman älyköstä. Tarinan mukaan naakka osaa laskea viiteen ja Helsingin rautatientorilla oleskelevat naakat jopa osaavat erottaa kaukojunat lähijunista aseman kaiuttimista kuuluvien kuulutusten perusteella.

Mutta mistä tämä tiedetään?

Jutussa kerrotaan seuraava tilanne: Naakka havaitsee, että viisi henkilöä menee sisälle piilokojuun mutta vain neljä tulee sieltä ulos. Tällöin naakka tarinan mukaan pysyttelee poissa piilokojun läheisyydestä, koska tietää, että yksi henkilö on vielä sisällä kojussa. Naakka siis selvästikin osaa laskea viiteen.

Mutta entä sitten se, että Helsingin rautatientorin naakat osaavat erottaa kaukojunat lähijunista kuulutusten perusteella?

No, tarinan mukaan kaukojunien nokkaan liiskaantuu runsaasti naakan ravinnoksi kelpaavia hyönteisiä, mikä sinänsä tietenkin onkin ihan ymmärrettävää. Tarina kuitenkin antaa ymmärtää, että naakat oppivat kuulutusten perusteella päättelemään, lähestyykö Helsingin rautatieasemaa runsaan hyönteiskuorrutuksen peitossa oleva kaukojuna vaiko vähäisemmän hyttyskuorrutuksenpeitossa oleva lähijuna.

Mitähän tuohon sanoisi?

Enpä sano muuta kuin uskokoon ken tahtoo.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 17.1.2018.

Ennustaako punatulkku talvea

Lintutieteilijä K.E. Kivirikko kertoo kirjassaan Suomen linnut (WSOY 1947), että syksyn tullen punatulkkujen sanotaan ilmestyvän ihmisasuntojen läheisyyteen ja että tämä ennustaa talvea.

En kuitenkaan ole ihan varma siitä, että punatulkkujen ilmestyminen ihmisasuntojen läheisyyteen ainakaan nykyään kertoisi mitään talven tulemisen ajankohdasta. Asia nimittäin on niin, että punatulkut ovat jo kauan sitten ilmestyneet ruokintapaikalle, jonka taas tänäkin syksynä olen perustanut Lopella olevan kesämökkimme puutarhaan. Talvi se vain ei vielä ole tänne tullut. Vuoden 2017 loppupuoli on näillä seuduilla ollut yhtä pitkää, hämärää ja harmaata syksyä.

Taitaa olla niin, että Kivirikon kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 1947, jolloin ei puhuttu mitään ilmaston lämpenemisestä, sekä talvi että punatulkut tulivat ajallaan. Nykyään on niin, että punatulkut kyllä tulevat ajallaan mutta talvi ei. Mutta onhan se hyvä, että edes punatulkut tulevat tuomaan väriä muuten niin harmaaseen ja pitkäksi venähtäneeseen syksyyn.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 3.1.2018.

Närhi kierrättää loukutetut jyrsijät

Närhet tapaavat talven kynnyksellä ilmestyä kesämökkimme pihapiiriin. Metsämyyrät puolestaan vilistelevät mökkitontillamme ympäri vuoden, mutta syksyisin ne alkavat tunkeutua sisälle rakennuksiin.

Närhet pihapiirissä vielä menettelevät mutta rakennuksiin tunkeutuvista myyristä en suuremmin perusta. Niiden varalle alan aina syksyisin viritellä loukkuja rakennusten sisätiloihin.

Mutta miten päästä loukutetuista myyristä eroon?

Minäpä olen käyttänyt seuraavanlaista menetelmää: panen loukutetun myyrän kesämökkitonttimme rajalla olevalle kiviaidalle. Eikä aikaakaan, kun närhi tulee ja nappaa loukutetun myyrän parempiin suihin.

Menetelmä käsittääkseni on erinomaisen ympäristöystävällinen. Myyrien loukuttamiseen ei nimittäin tarvita myrkkyä vaan ne houkutellaan loukkuihin aidoilla luonnontuotteilla. Ja kun myyrät sitten joutuvat närhen ravinnoksi, ne lopulta päätyvät luonnon suureen kiertokulkuun.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 13.12.2017

Harmaapäätikka on sympaattinen lintu

Harmaapäätikka on sympaattinen lintu

Useimmat meistä tietävät, että palokärki on Suomen kookkain tikkalintu.

Mutta mikähän se mahtaa olla toiseksi kookkain?

No, sehän on harmaapäätikka, tuo selkäpuoleltaan sammalenvihreä harmaapäinen, kesäisin lehti- ja sekametsien kätköissä viihtyvä sympaattinen lintu.

Kuten käpytikka myös harmaapäätikka tulee talvisin mielellään naputtelemaan talitankoja pihoille ja puutarhoihin. Näin on jo vuosien ajan tapahtunut kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla. Senpä vuoksi ehdin tänä syksynä jo hieman kaipaillakin harmaapäätikan saapumista.

Ja kyllähän se sitten saapui.

Tapahtui niin, että käpytikka siinä ensin tuli nokkimaan talitankoa, joka riippui kesämökin puutarhassa olevassa vanhassa sähkötolpantyngässä. Jonkin aikaa se siinä viipyi, mutta sitten harmaapäätikkakin kiinnostui siitä samasta talitangosta. Isomman oikeudella se hääti käpytikan pois.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 29.11.2017.

Merikotka Toivanjoella

Tapahtuma-aika oli 12.11.2017 ja tapahtumapaikka Toivansuon lintutorni Janakkalan Tervakoskellä.

Siellä tähtäilin kamerani etsimen läpi nuorta hirvisonnia, joka tepasteli kaikessa rauhassa pitkin suon hyllyvää pintaa. Syrjäsilmällä havaitsin myös kookkaan linnun, joka siipiään hitaasti ylös alas veivaten lähestyi tornia.

"Mikä lie korppi", ajattelin itsekseni ja jatkoin hirvisonnin tarkkailemista. Yritin siinä vähän naakiakin, josko sillä tavoin olisin saanut houkuteltua hirven vähän lähemmäksi. Vaan eipä hirvi minun naakimisestani juurikaan piitannut. Vähän se vain vilkaisi minua. Sitten se ylimielisesti käänsi minulle takapuolensa, lökytteli muina miehinä Toivanjoen rantaan ja ui sen yli joen toiselle rannalle.

Sitten kiinnitin huomioni uudelleen tornia lähestyvään kookkaaseen lintuun.

"Eihän tuo mikään korppi olekaan. Merikotkahan se siinä laiskasti vispaa siivillään ilmaa", mutisin itsekseni.

Esimerkiksi Turun saaristossa merikotka esiintyy nykyään kohtalaisen runsaslukuisena. Täällä Hyvinkään, Riihimäen ja Lopen seuduilla se ei ole läheskään yhtä yleinen kuin Turun saaristossa. Mutta eipä se toisaalta täälläkään taida mikään varsinainen harvinaisuus olla.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkoutisissa 15.11.2017.

Viime viikko oli omistettu joutsenille

Voidaan sanoa, että viime viikko oli omistettu joutsenille.
Syitä tähän on kaksi.

Ensinnäkin Birdlife Suomi järjesti viime viikonvaihteessa joutsenbongauksen, jonkalaisen se on järjestänyt myös vuosina 2012-2014.

Bongauksen tarkoitus on selvittää Suomessa syysmuutolla levähtävien joutsenten lukumäärä. Lisäksi pyritään keräämään tietoa joutsenten muuttoreiteillä olevista sähkölinjoista, joihin joutsenet muuttomatkoillaan varsin usein törmäävät.

Laulujoutsen oli viime viikolla esillä uutisotsikoissa myös sen vuoksi, että sen pesintä epäonnistui tänä vuonna Pohjois-Suomessa (https://yle.fi/uutiset/3-9902814). Ylen 27.10.2017 päiväämän uutisen mukaan suurissa muuttoparvissa on laskettu olleen vain muutamia kymmeniä poikasia. Syynä pesinnän epäonnistumiseen ilmeisesti ovat alkukesän kylmät säät, minkä vuoksi joutsenten pesintä on viivästynyt ja sen vuoksi epäonnistunut.

Voitaneen kuitenkin sanoa, että joutsenen pesitä ei ole epäonnistunut ainakaan Riihimäen Sammalistonsuolla eikä Hämeenlinnan Hattelmalanjärvellä, joissa kummassakin seurailin joutsenpoikueiden kehittymistä. Sammalistonuolla eleli silloin poikkeuksellisen suuri joutsenperhe, jossa emolintujen lisäksi oli kahdeksan poikasta. Hattelmalanjärvellä majailleessa joutsenperheessä puolestaan oli kuusi poikasta, mikä sekään ei ole aivan vähäinen määrä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 1.11.2017.