Viime viikko oli omistettu joutsenille

Voidaan sanoa, että viime viikko oli omistettu joutsenille.
Syitä tähän on kaksi.

Ensinnäkin Birdlife Suomi järjesti viime viikonvaihteessa joutsenbongauksen, jonkalaisen se on järjestänyt myös vuosina 2012-2014.

Bongauksen tarkoitus on selvittää Suomessa syysmuutolla levähtävien joutsenten lukumäärä. Lisäksi pyritään keräämään tietoa joutsenten muuttoreiteillä olevista sähkölinjoista, joihin joutsenet muuttomatkoillaan varsin usein törmäävät.

Laulujoutsen oli viime viikolla esillä uutisotsikoissa myös sen vuoksi, että sen pesintä epäonnistui tänä vuonna Pohjois-Suomessa (https://yle.fi/uutiset/3-9902814). Ylen 27.10.2017 päiväämän uutisen mukaan suurissa muuttoparvissa on laskettu olleen vain muutamia kymmeniä poikasia. Syynä pesinnän epäonnistumiseen ilmeisesti ovat alkukesän kylmät säät, minkä vuoksi joutsenten pesintä on viivästynyt ja sen vuoksi epäonnistunut.

Voitaneen kuitenkin sanoa, että joutsenen pesitä ei ole epäonnistunut ainakaan Riihimäen Sammalistonsuolla eikä Hämeenlinnan Hattelmalanjärvellä, joissa kummassakin seurailin joutsenpoikueiden kehittymistä. Sammalistonuolla eleli silloin poikkeuksellisen suuri joutsenperhe, jossa emolintujen lisäksi oli kahdeksan poikasta. Hattelmalanjärvellä majailleessa joutsenperheessä puolestaan oli kuusi poikasta, mikä sekään ei ole aivan vähäinen määrä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 1.11.2017.

Peltomaisemat ovat nyt apeita

Syyskesä on ollut sateinen. Tämän vuoksi Riihimäen, Hyvinkään ja Lopen seutujen peltomaisemat ovat paikka paikoin jotenkin apean näköisiä. Monilla pelloilla sato vielä nyt lokakuun puolessa välissä on korjaamatta, ja todennäköistä on, että korjaamatta se jääkin. Jos nimittäin satoa ei lokakuun puoleenväliin mennessä ole saatu korjattua, se on käytännössä menetetty.

Mutta minkä mikä on syynä tähän?

Syynä ovat sateet. Sateiden pehmittämät pellot hankaloittavat korjuuta, koska ne eivät kunnolla kanna raskaita leikkuupuimureita. Kostea vilja saattaa myös tukkia puimurit niin, että ne eivät toimi kunnolla. Lisäksi sadon kuivatuskustannukset saattavat viljan suuren kosteuden vuoksi nousta niin korkeiksi ja sadon laatu olla niin huono, että on halvempaa jättää sato kokonaan korjaamatta.

Mutta voisivathan asiat olla huonomminkin. Me täällä Suomessa emme sentään ole kokeneet Karibian hurrikaani-ilmiötä, joka on tuhonnut lähestulkoon kokonaisia kaupunkeja.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 18.10.2017.

Alli noutaa ravintonsa pinnan alta

Mitä yhteistä on esimerkiksi allilla, tukkasotkalla ja telkällä?

Yhteistä niille on se, että ne kaikki ovat kokosukeltajasorsia.

Allin, tukkasotkan ja telkän kutsuminen kokosukeltajasorsiksi onkin hyvin osuvaa, koska ne kaikki noutavat ravintonsa sukeltamalla kokonaan veden pinnan alle.

Toisin kuin kokosukeltajat puolisukeltajasorsat hakevat ravintonsa matalista vesistä siten, että ne painavat vain nokkansa ja ruumiinsa etuosan veden pinnan alle, jolloin niiden pyrstöosa jää pystyyn veden pinnan yläpuolelle. Tutuimmat esimerkit puolisukeltajista varmaankin ovat sinisorsa ja joutsen.

Mitä sitten erityisesti tulee alliin, varmimmin sen voi näillä leveyksillä bongata muuttoaikaan. Pesintäaikaan kesällä sen Suomessa voi parhaiten bongata Lapin järvillä ja lammilla.

Viime viikolla bongasin allin, ensin Toivansuolla ja sitten myös Sammalistonsuolla.

Kuva allinaaraasta on otettu Tervakosken Toivansuolla 29.9.2017.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 4.10.2017.

Kaula veikeästi mutkalla

Harmaahaikara ja kurki ovat osapuilleen saman kokoisia ja ainakin etäältä tarkasteltuna jossakin määrin toistensa näköisiäkin lintuja.

Miten ne sitten voidaan erottaa toisistaan?

No, jos kurjen näköinen lintu istuu puussa, se ei ole kurki. Todennäköisimmin se on harmaahaikara. Kurki nimittäin ei istu koskaan puussa.

Ja jos kurjen näköinen lintu seisoo rantakivellä paikalleen jähmettyneenä kuin patsas, sekään ei ole kurki. Se on harmaahaikara, joka on jahtaamassa kaloja. Kurki ei jähmety patsastelemaan rantakivelle. Se astelee arvokkaan majesteettisesti pitkin jokien rantoja tai peltojen pientareita. Siellä se nappaa itselleen suupalaksi vaikkapa etanan taikka sammakon.

Mutta mikä on selvin ero harmaahaikaran ja kurjen välillä.

Selvin ero on lentotyylissä.

Kurki kun lentää aina ikään kuin kurkku suorana. Mutta kuten kuvasta näkyy, harmaahaikara lentää kaula veikeästi mutkalla.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 20.9.2017.

Kuva on otettu Lopen Kyyniönlahdella 5.9.2017.

Merimetsolle kelpaa pienikin kala

Kuten yleisesti tiedetään, merimetso ei oikein ole kalastajien suosiossa. Syynä on se yleisesti vallalla oleva käsitys, että merimetso kalastelee samoilla apajilla kuin ammattikalastajat.

Mutta kalasteleeko todella?

Ylen nettisivulla julkaistiin 18.3.2017 juttu, joka otsikko kuuluu seuraavasti: "Merimetso sai tutkijoilta synninpäästön: Ammattikalastajien kuha- ja ahvensaaliit kasvaneet."

En lähde tässä sen kummemmin juttua referoimaan, koska asiasta kiinnostuneet voivat tutustua juttuun osoitteessa https://yle.fi/uutiset/3-9516020. Totean tässä vain lyhyesti, että tutkijoiden mukaan merimetsojen saaliskalat ovat keskimäärin pienempiä kuin kalastajien haluamat kalat.

Kuten kuvastakin voi päätellä, merimetson pesimäpaikkoja ei voi kuitenkaan pitää minään saariston kaunistuksena. Niillä olevat puut näyttävät paljaaksi kalutuilta luurangoilta, ja useimmiten ne ovat runsaan ulosteen peitossa. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että saaristolaiset eivät ole järin ihastuneita merimetsoon.

Mutta jos merimetso ärsyttää, niin mikä avuksi?

Ylen nettisivulla on toinenkin merimetsoa koskeva juttu, nimittäin 3..8.2017 julkaistu kirjoitus otsikolla Ärsyttävät merimetsot? Merikotkateinit hoitelevat homman ( https://yle.fi/uutiset/3-9066590 ).

Satuin tässä taannoin paikalle, jossa merikotkateini aivan ilmeisesti oli valmistautumassa hoitamaan tuota Ylen jutussa mainittua hommaa. Kuvassa äärimmäisenä oikealla nimittäin on nuori merikotka valmiiksi katetun ruokapöydän ääressä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 6.9.2017.

Lehdissä julkaistuista kuvista on erehdyksessä jäänyt oikealla oleva merikotka pois.

Havaintoja luomuviljelmän laidalta

Toisin kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla luomuviljelmillä ei voida käyttää kemiallisia torjunta-aineita. Siellä rikkakasveja pyritään torjumaan esimerkiksi monipuolisella viljelykierrolla sekä sopivilla aluskasveilla ja katteilla.

Tosiasia kuitenkin lienee, että luomuviljelyssä on siedettävä enemmän rikkakasveja kuin tavanomaisesti viljellyillä pelloilla. Viljelykierto, aluskasvit ja katteet eivät ole yhtä tehokas tapa torjua rikkakasveja kuin kemialliset torjunta-aineet.

Miten tämä vaikuttaa alueen eläin- ja lintukantaan?

Näyttää siltä, että luomupeltojen liepeillä lintu- ja eläinkanta on monipuolisempi kuin niillä pelloilla, joilla käytetään kemiallisia torjunta-aineita. Jos esimerkiksi toivoo voivansa bongata pensastaskun, paljon runsaammin niitä tapaa luomupellolla kuin sellaisella pellolla, jolla on käytetty kemiallisia torjunta-aineita.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 23.8.2017.

Kalamies Sääksi

Kukapa ei olisi nähnyt valokuvaa kalamiehestä, joka hymy huulillaan katsoo kiinteästi suoraan kohti kameraa. Toisessa kädessään kalamiehellä on jokin ongentapainen, jonka siimassa riippuu kala.

Kuvan avulla kalamies haluaa kertoa katsojalle, miten hyvin kalastusreissu on onnistunut. Mitä suurempi on kala, sen paremmin kalamies reissullaan on onnistunut.

Syvällä kantahämäläisessä metsässä satuin yhyttämään sääksen, joka kala kynsissään oli palailemassa pesälleen. Ohi lentäessään se havaitsi minut ja katse kiinteästi kohdistettuna kohti kameraa se rupesi esittelemään pyydystämäänsä kalaa.

Elikkä siis sääksi käyttäytyi kuin kunnon kalamies ikään.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 9.8.2017.