Tuulivoimalat ja muuttolinnut

Tuulivoimalat ja muuttolinnut

Vaasan Sundomissa sijaitsee pinta-alaltaan noin 2300 hehtaarin suuruinen viljava laakso, joka tunnetaan nimellä Söderfjärdenin kraaterilaakso. Syksyisin alue on syysmuuttoa tekevien lintujen, esimerkiksi kurkien, joutsenten ja hanhien suosiossa, koska ne löytävät sieltä suhteellisen vaivattomasti ravintoa edessä olevan pitkän muuttomatkan varalle. Laajuutensa ja tasaisuutensa vuoksi kraaterilaakso on kuitenkin otollista aluetta myös niin sanotun vihreän energian tuottamisen kannalta ja senpä vuoksi sen reunoille on rakennettu monia tuulivoimaloita.

Miten tuulivoimalat sitten vaikuttavat lintujen elämään.

BirdLife Finlandin nettisivulla sanotaan törmäyksistä koituvista lintuhaitoista muun muassa näin: "Törmäyksiin voi johtaa voimaloiden sijoittuminen lintujen muuttoreiteille tai ruokailualueille (esim. ilmassa saalistavat linnut, kuten tiirat). Törmäysriski on huomattava, jos tuulivoimala sijaitsee pesäpaikan/yöpymispaikan ja ruokailualueen välissä, jolloin linnut lentävät yleensä matalalla voimaloiden ohitse. Muuttavien lintujen törmäysriski on suurimmillaan öisin huonolla näkyvyydellä."

BirdLife Finland kyllä kannattaa tuulivoimaloiden rakentamista mutta on sitä mieltä. että ne pitää rakentaa linnustollisesti vähäarvoisille alueilla.

Kannatettava ajatus. Tätä kuvaa katsoessa nousi mieleen kysymys, onko Söderfjärdenin meteoriittilaakso linnustollisesti vähäarvoinen alue.

Juttu ja kuva, joka on otettu 12.9.2016, on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 21.9.2016.

Pikkuruinen lintu kosteikolla

Ilta kosteikolla oli sellainen, että villihanhet olisivat voineet hetkenä minä hyvänsä sinne ilmestyä.

Mutta ei.

Odotuksista huolimatta ne pysyivät poissa.

Sen sijaan kosteikon laidalla olevaan pensaikkoon tuli pikkuruinen punaruskea lintu.

Ja kas, peukaloinenhan se siinä eloisasti hyppeli oksalta oksalle.
Liekö eksynyt villihanhien matkasta tänne syrjäisen lammen rantamille.

Ettäkö mitä tekemistä on peukaloisella ja villihanhilla keskenään?

No, Selma Lagerlöfin mukaan peukaloinen reissasi villihanhien matkassa halki Ruotsin.

Keväällä etelästä pohjoiseen ja syksyllä pohjoisesta etelään.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 7.9.2016.

Kuva on otettu 30.8.2016 erään kosteikon laidalla Janakkalan Vähikkälän tienoilla.

Jalohaikara teki yllätysvierailun

Riihimäen Sammalistonsuo se osaa yllättää positiivisesti.

Parin viikon takainen positiivinen yllätys ilmeni muutaman jalohaikaran muodossa. Ne lepäilivät toisella niistä kahdesta kosteikosta, jotka sijaitsevat kantatie 54:n ja Pohjoisen Rautatienkadun välisellä alueella.

Väritykseltään jalohaikara on kokonaan valkoinen. Muuten se muistuttaa ulkomuodoltaan ja käyttäytymiseltään harmaahaikaraa. Se lentää kaula mutkalla kuten harmaahaikarakin. Ravintonsa se saalistaa samaan tapaan kuin harmaahaikara. Se voi seistä veden äärellä pitkiä toveja aivan liikkumatta. Sitten se yhtäkkiä iskee nokkansa veteen ja poimii sieltä suihinsa pahaa aavistamattoman kalan.

Tällä hetkellä jalohaikara on Suomessa suhteellisen ravinainen laji eikä se vielä ainakaan tiettävästi pesi täällä. Odotettavissa kuitenkin on, että jalohaikarasta jo ehkä aivan lähivuosina tulee uusi Suomessa pesivä lintulaji.

Harvinaisuuksia Sammalistonsuolla

Tässä iltana muutamana kaverini Lintu-Matti ja minä seisoskelimme lammen rannalla Riihimäen Sammalistonsuolla.

Minä haravoin lampea kameran etsimen läpi, Lintu-Matti puolestaan tarkkaili sitä kaukoputkella.

"Hei, katsopas tuonne vastarannalle, siellä taitaa olla lampiviklo", kehotti Lintu-Matti.

Minä tein työtä käskettyä ja löysinkin kameran etsimeen hoikkavartaloisen vaalean linnun, joka kahlaili matalassa vedessä.

"Oletko varma? Voisko se sittenkin olla valkoviklo", kysyin.

"Kutakuinkin varma", vastasi Lintu-Matti, "tuo on selvästi liian pieni ollakseen valkoviklo. Valkoviklon pituus on 30 - 34 senttiä kun lampiviklolla on pituutta vain 22 - 25 senttiä. Linnut ovat väritykseltään aika lailla toistensa näköisiä, mutta kokoero on sen verran merkittävä, että sen perusteella linnut voi erottaa toisistaan."

Mutta mitä sanovat lintukirjat lampiviklosta?

Esimerkiksi Lasse J. Laineen kirjan Suomalainen lintuopas (11. painos vuodelta 2006) mukaan lampiviklo on Suomessa harvinaisuus. Mullarney, Svenssonin ja Zetterströmin Lintuopas (painos vuodelta 2005) puolestaan sanoo, että sitä tavataan Suomessa vuosittain jonkin verran ja että pesii se pesii täällä vain poikkeuksellisesti.

Että siis kohtalaisen hyvä bongaus, ainakin minun mielestäni.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 10.8.2016.

Chiffchaff

Chiffchaff is singing in the garden of our summer cottage.

The foto has been taken 27.7..2016 in Loppi, Finland, where our summer cottage is located.

Blackbirds in the garden

Red currants are blackbird's goodies.

There are lots of red currants in the garden of our summer cottage.

That's why there is the whole lot of blackbirds in the garden, too.

Onko heinäsirkka pelkkä hurvittelija?

Onko heinäsirkka pelkkä hurvittelija?

Kirjahyllystäni löytyi Suomen lasten runotar -niminen kirja (Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset, Keuruu 1996, toimittanut Kaarina Helakisa). Siinä on runo nimeltä Töitä tarjolla. Runossa kerrotaan muurahaisesta ja heinäsirkasta.

Mutta minkälaisia töitä muurahaiselle ja heinäsirkalle oli tarjolla?

No, muurahainen saa työkseen keittämistä, paistamista, puuropadan maistamista, kun taas heinäsirkalle on tarjolla soittamista, laulamista, koko päivän nauramista.

Runon asetelma siis on suorastaan klassinen. Muurahainen paiskii töitä mutta heinäsirkka sen kun vain hurvittelee.

Onko kuitenkaan niin, että muurahainen on ahkera puurtaja mutta heinäsirkka pelkkä hurvittelija?

Todellisuudessa taitaa heinäsirkan elämä olla samanlaista puurtamista elannon eteen kuin muurahaisenkin.

Muurahaiset saattavat käyttää ravinnokseen hyönteisiä, raatoja, kyykäärmeitä ja jopa toisia muurahaisia.

Heinäsirkat syövät pääasiassa tuoreita kasvin osia mutta esimerkiksi hepokatit voivat syödä myös pieniä heinäsirkkoja.

Ainakin muurahainen ja hepokatti ovat molemmat petoja. Ja tosielämässä heinäsirkka tuskin on sen laiskenpi kuin muurahainenkaan.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 27.7.2016