Ennustaako punatulkku talvea

Lintutieteilijä K.E. Kivirikko kertoo kirjassaan Suomen linnut (WSOY 1947), että syksyn tullen punatulkkujen sanotaan ilmestyvän ihmisasuntojen läheisyyteen ja että tämä ennustaa talvea.

En kuitenkaan ole ihan varma siitä, että punatulkkujen ilmestyminen ihmisasuntojen läheisyyteen ainakaan nykyään kertoisi mitään talven tulemisen ajankohdasta. Asia nimittäin on niin, että punatulkut ovat jo kauan sitten ilmestyneet ruokintapaikalle, jonka taas tänäkin syksynä olen perustanut Lopella olevan kesämökkimme puutarhaan. Talvi se vain ei vielä ole tänne tullut. Vuoden 2017 loppupuoli on näillä seuduilla ollut yhtä pitkää, hämärää ja harmaata syksyä.

Taitaa olla niin, että Kivirikon kirjan ilmestymisen aikaan vuonna 1947, jolloin ei puhuttu mitään ilmaston lämpenemisestä, sekä talvi että punatulkut tulivat ajallaan. Nykyään on niin, että punatulkut kyllä tulevat ajallaan mutta talvi ei. Mutta onhan se hyvä, että edes punatulkut tulevat tuomaan väriä muuten niin harmaaseen ja pitkäksi venähtäneeseen syksyyn.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 3.1.2018.

Närhi kierrättää loukutetut jyrsijät

Närhet tapaavat talven kynnyksellä ilmestyä kesämökkimme pihapiiriin. Metsämyyrät puolestaan vilistelevät mökkitontillamme ympäri vuoden, mutta syksyisin ne alkavat tunkeutua sisälle rakennuksiin.

Närhet pihapiirissä vielä menettelevät mutta rakennuksiin tunkeutuvista myyristä en suuremmin perusta. Niiden varalle alan aina syksyisin viritellä loukkuja rakennusten sisätiloihin.

Mutta miten päästä loukutetuista myyristä eroon?

Minäpä olen käyttänyt seuraavanlaista menetelmää: panen loukutetun myyrän kesämökkitonttimme rajalla olevalle kiviaidalle. Eikä aikaakaan, kun närhi tulee ja nappaa loukutetun myyrän parempiin suihin.

Menetelmä käsittääkseni on erinomaisen ympäristöystävällinen. Myyrien loukuttamiseen ei nimittäin tarvita myrkkyä vaan ne houkutellaan loukkuihin aidoilla luonnontuotteilla. Ja kun myyrät sitten joutuvat närhen ravinnoksi, ne lopulta päätyvät luonnon suureen kiertokulkuun.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 13.12.2017

Harmaapäätikka on sympaattinen lintu

Harmaapäätikka on sympaattinen lintu

Useimmat meistä tietävät, että palokärki on Suomen kookkain tikkalintu.

Mutta mikähän se mahtaa olla toiseksi kookkain?

No, sehän on harmaapäätikka, tuo selkäpuoleltaan sammalenvihreä harmaapäinen, kesäisin lehti- ja sekametsien kätköissä viihtyvä sympaattinen lintu.

Kuten käpytikka myös harmaapäätikka tulee talvisin mielellään naputtelemaan talitankoja pihoille ja puutarhoihin. Näin on jo vuosien ajan tapahtunut kesämökillämme Lopen Kaakkomäenkulmalla. Senpä vuoksi ehdin tänä syksynä jo hieman kaipaillakin harmaapäätikan saapumista.

Ja kyllähän se sitten saapui.

Tapahtui niin, että käpytikka siinä ensin tuli nokkimaan talitankoa, joka riippui kesämökin puutarhassa olevassa vanhassa sähkötolpantyngässä. Jonkin aikaa se siinä viipyi, mutta sitten harmaapäätikkakin kiinnostui siitä samasta talitangosta. Isomman oikeudella se hääti käpytikan pois.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 29.11.2017.

Merikotka Toivanjoella

Tapahtuma-aika oli 12.11.2017 ja tapahtumapaikka Toivansuon lintutorni Janakkalan Tervakoskellä.

Siellä tähtäilin kamerani etsimen läpi nuorta hirvisonnia, joka tepasteli kaikessa rauhassa pitkin suon hyllyvää pintaa. Syrjäsilmällä havaitsin myös kookkaan linnun, joka siipiään hitaasti ylös alas veivaten lähestyi tornia.

"Mikä lie korppi", ajattelin itsekseni ja jatkoin hirvisonnin tarkkailemista. Yritin siinä vähän naakiakin, josko sillä tavoin olisin saanut houkuteltua hirven vähän lähemmäksi. Vaan eipä hirvi minun naakimisestani juurikaan piitannut. Vähän se vain vilkaisi minua. Sitten se ylimielisesti käänsi minulle takapuolensa, lökytteli muina miehinä Toivanjoen rantaan ja ui sen yli joen toiselle rannalle.

Sitten kiinnitin huomioni uudelleen tornia lähestyvään kookkaaseen lintuun.

"Eihän tuo mikään korppi olekaan. Merikotkahan se siinä laiskasti vispaa siivillään ilmaa", mutisin itsekseni.

Esimerkiksi Turun saaristossa merikotka esiintyy nykyään kohtalaisen runsaslukuisena. Täällä Hyvinkään, Riihimäen ja Lopen seuduilla se ei ole läheskään yhtä yleinen kuin Turun saaristossa. Mutta eipä se toisaalta täälläkään taida mikään varsinainen harvinaisuus olla.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkoutisissa 15.11.2017.

Viime viikko oli omistettu joutsenille

Voidaan sanoa, että viime viikko oli omistettu joutsenille.
Syitä tähän on kaksi.

Ensinnäkin Birdlife Suomi järjesti viime viikonvaihteessa joutsenbongauksen, jonkalaisen se on järjestänyt myös vuosina 2012-2014.

Bongauksen tarkoitus on selvittää Suomessa syysmuutolla levähtävien joutsenten lukumäärä. Lisäksi pyritään keräämään tietoa joutsenten muuttoreiteillä olevista sähkölinjoista, joihin joutsenet muuttomatkoillaan varsin usein törmäävät.

Laulujoutsen oli viime viikolla esillä uutisotsikoissa myös sen vuoksi, että sen pesintä epäonnistui tänä vuonna Pohjois-Suomessa (https://yle.fi/uutiset/3-9902814). Ylen 27.10.2017 päiväämän uutisen mukaan suurissa muuttoparvissa on laskettu olleen vain muutamia kymmeniä poikasia. Syynä pesinnän epäonnistumiseen ilmeisesti ovat alkukesän kylmät säät, minkä vuoksi joutsenten pesintä on viivästynyt ja sen vuoksi epäonnistunut.

Voitaneen kuitenkin sanoa, että joutsenen pesitä ei ole epäonnistunut ainakaan Riihimäen Sammalistonsuolla eikä Hämeenlinnan Hattelmalanjärvellä, joissa kummassakin seurailin joutsenpoikueiden kehittymistä. Sammalistonuolla eleli silloin poikkeuksellisen suuri joutsenperhe, jossa emolintujen lisäksi oli kahdeksan poikasta. Hattelmalanjärvellä majailleessa joutsenperheessä puolestaan oli kuusi poikasta, mikä sekään ei ole aivan vähäinen määrä.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 1.11.2017.

Peltomaisemat ovat nyt apeita

Syyskesä on ollut sateinen. Tämän vuoksi Riihimäen, Hyvinkään ja Lopen seutujen peltomaisemat ovat paikka paikoin jotenkin apean näköisiä. Monilla pelloilla sato vielä nyt lokakuun puolessa välissä on korjaamatta, ja todennäköistä on, että korjaamatta se jääkin. Jos nimittäin satoa ei lokakuun puoleenväliin mennessä ole saatu korjattua, se on käytännössä menetetty.

Mutta minkä mikä on syynä tähän?

Syynä ovat sateet. Sateiden pehmittämät pellot hankaloittavat korjuuta, koska ne eivät kunnolla kanna raskaita leikkuupuimureita. Kostea vilja saattaa myös tukkia puimurit niin, että ne eivät toimi kunnolla. Lisäksi sadon kuivatuskustannukset saattavat viljan suuren kosteuden vuoksi nousta niin korkeiksi ja sadon laatu olla niin huono, että on halvempaa jättää sato kokonaan korjaamatta.

Mutta voisivathan asiat olla huonomminkin. Me täällä Suomessa emme sentään ole kokeneet Karibian hurrikaani-ilmiötä, joka on tuhonnut lähestulkoon kokonaisia kaupunkeja.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 18.10.2017.

Alli noutaa ravintonsa pinnan alta

Mitä yhteistä on esimerkiksi allilla, tukkasotkalla ja telkällä?

Yhteistä niille on se, että ne kaikki ovat kokosukeltajasorsia.

Allin, tukkasotkan ja telkän kutsuminen kokosukeltajasorsiksi onkin hyvin osuvaa, koska ne kaikki noutavat ravintonsa sukeltamalla kokonaan veden pinnan alle.

Toisin kuin kokosukeltajat puolisukeltajasorsat hakevat ravintonsa matalista vesistä siten, että ne painavat vain nokkansa ja ruumiinsa etuosan veden pinnan alle, jolloin niiden pyrstöosa jää pystyyn veden pinnan yläpuolelle. Tutuimmat esimerkit puolisukeltajista varmaankin ovat sinisorsa ja joutsen.

Mitä sitten erityisesti tulee alliin, varmimmin sen voi näillä leveyksillä bongata muuttoaikaan. Pesintäaikaan kesällä sen Suomessa voi parhaiten bongata Lapin järvillä ja lammilla.

Viime viikolla bongasin allin, ensin Toivansuolla ja sitten myös Sammalistonsuolla.

Kuva allinaaraasta on otettu Tervakosken Toivansuolla 29.9.2017.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 4.10.2017.