Valkohäntäkauris pulassa Toivanjoella

Minulle on menneinä vuosina sattunut Tervakosken Toivansuolla monta mukavaa yllätystä. Esimerkiksi ilves ja valkoinen hirvi, jotka siellä olen bongannut, eivät ole aivan arkipäiväisiä tuttavuuksia.

Myös viime sunnuntaina Toivansuo tarjosi yllätyksen mutta tällä kertaa se ei ollut kovinkaan mukava. Suon laidalla olevasta lintutornista nimittäin havaitsin, että valkohäntäkauris oli vajonnut jäihin yrittäessään ylittää suota halkovaa Toivanjokea.

En tiedä, miten pitkään se oli ollut jäisessä joessa, mutta kylmän kangistama se jo aivan selvästi oli. Aika ajoin se kyllä yritti päästä ylös avannosta, mutta sen etusorkat eivät saaneet pitävää otetta avantoa reunustavasta liukkaasta jäästä.

Yksin minulla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia auttaa jäihin pudonnutta valkohäntäkaurista. Niinpä soitin 112:een, mistä tieto välitettiin pelastuslaitokselle.

Pelastuslaitoksen miehet riensivätkin apuun, ja noin puolen tunnin ponnistelun jälkeen he onnistuivat nostamaan valkohäntäkauriin elävänä kuivalle maalle.

Mutta onko tällä tarinalla onnellinen loppu?

Vastausta tähän kysymykseen emme varmuudella tiedä. Voin vain sanoa, että valkohäntäkauris oli kuivalle maalle päästyään niin uupunut, että ei ainakaan heti pystynyt nousemaan jaloilleen.

Minulla kuitenkin kytee mielessäni aavistus, että saamastaan avusta huolimatta tämä poloinen joutuu takaisin luonnon suureen kiertokulkuun.

Juttu ja kuva on julkaistu 8.3.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa.

Kuukkeli

Kuvassa on kuukkeli, joka taitaa olla pienin varislintumme. Ja varmaankin myös rohkein.

Vai mikä toinen varislintu tulee ottamaan huikopaloja ihmisen kädestä?

Kuva on otettu Äkäslompolossa 23.2.2012

Hirvilehmä ja vasa juoksulenkillä

Vaikka en varsinainen lehtimies olekaan, minuun on tainnut tarttua tauti, joka nykyään on varsin monen lehtimiehen riesana. Taudissa on kysymys maanisesta riippuvuudesta, jossa lehtimies etsiskelee julkaistavakseen poikkeuksellisen hätkähdyttävää juttua. Mielellään uutinen saisi olla sellainen, että julkaisemisen jälkeen se leviää kulovalkean tavoin sosiaalisen median kaikille tasoille mahdollisimman monien ihmeteltäväksi ja päiviteltäväksi.

Sellaista juttua olin metsästellyt päiväkausia kesämökillämme Lopen Kaakkomäella. Mielellään olisin halunnut ottaa kuva esimerkiksi sudesta, joka olisi juostajolkotellut pitkin kesämökkimme tontin rajalla olevaa kiviaitaa. Sellaisesta olisi voinut kirjoitella todella pysäyttävän jutun.

Mutta ei. Ei sinne mitään sutta ilmestynyt. Ei tapahtunut muuta kuin että tintit, närhet ja punatulkut sun muut arkipäiväiset linnut kieppuivat mökin ruokintapaikalla olevissa talitangoissa.

Vähän pettyneenä toivoin, että paikalle paremman puutteessa tulisi edes hirvi, josta voisi kirjoittaa jutun.

Siinä sitten päätin lähteä ajelemaan kotiin Riihimäelle.

Ja kuinka ollakaan! Kun siinä hissun kissun ajelin mökkitietä pitkin, hirvilehmä ja ylivuotinen vasa juoksivat hurjaa vauhtia pitkin tiehen rajoittuvan hakkuuaukean reunaa. Pysäytin auton ja ihmeekseni myös hirvet pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan minua.

Avasin auton ikkunan ja ehdin ottaa niistä pari kuvaa ennen kuin ne taas säntäsivät juoksuun ja katosivat metsään.

Ei tämä nyt ihan skuuppi taida olla mutta julkaisemisen arvoinen juttu kylläkin.

Juttu ja kuva on julkaistu 22.2.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa

Hömötiainen on ruokintapaikalla yhä harvinaisempi vieras

Hömötiainen on ruokintapaikalla yhä harvinaisempi vieras

Sain sähköpostiviestin BirdLife Suomelta, joka kutsui minut osallistumaan tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettyyn Pihabongaus -nimiseen tapahtumaan.

Siinäpä oiva syy lähteä viikonlopuksi mökille Lopelle.

Lauantaiaamuna tarkkailin lintujen ruokintapaikkaa mökin keittiöstä ja laskeskelin, montako yksilöä kutakin lintulajia kävi yhden tunnin aikana vierailemassa ikkunan edessä olevalla ruokintapaikalla.

Ja mitä havaitsin?

Kuten arvata saattaa, lukumääräisesti runsaimmin olivat edustettuina tali- ja sinitiaiset. Paljon oli myös kuusitiaisia, punatulkkuja ja pikkuvarpusia. Hömötiainen sen sijaan alkaa talvi talvelta olla harvinaisempi vieras, ja jopa kuusitiainen on lukumääräisesti ohittanut hömötiaisen kesämökkimme ympäristössä. Käpytikkakanta siellä on vahva ja nyt parin vuoden tauon jälkeen harmaapäätikkakin on palannut sinne.

Tämän vuoden mieluisimpana vieraana pidän kuitenkin puukiipijää, tuota pientä ja vikkelää lintua, joka tikkamaiseen tyyliinsä kapusi mökin pihalla olevan pihlajan runkoa ylöspäin.

Juttu ja kuva on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 8.2.2017.

Sinitiaiskanta vahvistuu ja voi hyvin

Suomalaisen lintutieteen pioneerin K. E. Kivirikon Suomen linnut -niminen teos vuodelta 1947 sanoo, että hömötiainen on Suomen yleisin tiaislaji.

Sinitiaisesta teoksessa todetaan muun muassa, että Suomalaisen Normaalilyseon Luontoseuran vuosina 1920-1924 kokoamien havaintojen mukaan niitä oli tuolloin tavattu kaikkiaan runsaat puolisataa ja havaintojen tekijät olivat pääsääntöisesti nähneet vain yhden tai korkeintaan muutaman sinitiaisyksilön samanaikaisesti.

Sinitiainen siis oli tuolloin verraten harvinainen lintu Suomessa.

Kivirikko on elänyt aikana, jolloin ei tiedetty mitään tehometsätalouden ja ilmaston lämpenemisen vaikutuksista lintukantojen lukumääriin.

No miten ne sitten vaikuttavat hömötiais- ja sinitiaiskantaan?

Tutkimustulosten perusteella on tehty sen suuntaisia päätelmiä, että hömötiaiskanta Suomessa on pienentynyt ilmaston lämpenemisen ja tehometsätalouden vuoksi.

Sinitiaista tehometsätalous sen sijaan ei ole haitannut ja ilmaston lämpenemisen vuoksi sinitiaiskanta on vahvistunut niin, että sitten Kivirikon päivien se on monikymmenkertaistunut. Ilmaston lämpenemisen ohella sinitiaiskannan vahvistumiseen on vaikuttanut se, että talviruokinnan vuoksi sinitiainen elää ja voi hyvin Suomen talvessa.

Samanlainen on ilmaston lämpenemisen vaikutus ollut monen muunkin lintulajin kohdalla. Joitakin lintu-lajeja se on hyödyttänyt, joitakin toisia taas haitannut.

Juttu ja kuva on julkaistu 25.1.2017 Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa.

Vuosi vaihtui ja toi mukaan muutaman pakkaspäivän

Mutta mikä se oikeastaan on tämä pakkanen. Millä tavalla sitten se voidaan määritellä?

No pakkasella kai tarkoitetaan sitä, että ilman lämpötila laskee alle nollan celsiusasteen ja vesikin alkaa jäätyä. Niinhän meille koulussa on opetettu.

Mutta entä sitten halla - miten se voidaan määritellä? Ovatko halla ja pakkanen eri asioita, ja jos ovat, mikä niiden eroavaisuus on? Asiahan on niin, että hallastakin puhutaan silloin, kun ilman lämpötila alittaa tuon maagisen nolla-asteen rajan.

Nykysuomen sanakirjan mukaan halla on lämpimänä vuodenaikana yöllä sattunut (paikallinen) pakkanen, varsinkin sen turmeleva vaikutus (viljelyskasveihin).

Tästä kai voisi tehdä sen päätelmän, että pakkasella tarkoitetaan sitä, kun ilman lämpötila talvella laskee alle nollan, kun taas hallalla tarkoitetaan sitä, kun ilman lämpötila kesäyönä laskee alle nollan.

Kuva on otettu Lopen Haapakorvessa 6.1.2017.

Kuva ja juttu on julkaistu Riihimäen seudun viikkouutisissa ja Hyvinkään viikkouutisissa 11.1.2017.

Landscape in North Savonia

After the winter solstice - let the sunshine in - through the clouds - in North Savonia, Finland